Harare,, 08.05.95 (IPS) – Toisen maailmansodan sankarivainajien kunniaksi pystytettyj\u00e4 muistomerkkej\u00e4 ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Euroopassa. Sellainen l\u00f6ytyy esimerkiksi Fajarasta l\u00e4helt\u00e4 l\u00e4nsiafrikkalaisen Gambian p\u00e4\u00e4kaupunkia Banjulia.<\/p>\n
<\/p>\n
Kuninkaallisten l\u00e4nsiafrikkalaisten rajajoukkojen sotilaista ei montaakaan ole haudattu Fajaran marmoristen muistopaasien alle, mutta heid\u00e4n nimens\u00e4, sotilasarvonsa sek\u00e4 syntym\u00e4- ja kuolinp\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 on kaiverrettu kiviin.<\/p>\n
Kaatuneiden luettelossa on ghanalaisia, nigerialaisia ja sierraleonelaisia sotilaita, joista monet toimivat lent\u00e4jin\u00e4 toisessa maailmansodassa. Hekin uhrasivat henkens\u00e4 taistelussa natsismia vastaan, vaikka sit\u00e4 on sodan p\u00e4\u00e4ttymisen 50-vuotisjuhlissa muisteltu harvemmin.<\/p>\n
Kun sodan pilvet ker\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t Euroopan ylle 1939, silloisen Etel\u00e4-Rhodesian kuvern\u00f6\u00f6ri Sir Herbert Stanley l\u00e4hetti viestin johtamansa Britannian siirtomaan afrikkalaisille asukkaille.<\/p>\n
Syyskuun 16. p\u00e4iv\u00e4n Bantu Mirror -lehdess\u00e4 julkaistu lausunto julisti: "Kun kuningas on sodassa, on h\u00e4nen alamaistensa, niin afrikkalaisten kuin eurooppalaistenkin, velvollisuus auttaa h\u00e4nt\u00e4 voittamaan sota."<\/p>\n
Kaikki apu olikin briteille tarpeen 1940, kun Saksa oli miehitt\u00e4nyt Ranskan ja Englannin kanaalin satamat t\u00e4yttyiv\u00e4t Hitlerin sota-aluksista, joiden tavoitteena oli vallata Britannia. My\u00f6s Italia oli liittynyt sotaan uhaten Britannian afrikkalaisia siirtomaita ja raaka-aineiden saantia niist\u00e4.<\/p>\n
"Nyt kun sota on tullut Afrikkaan ja valkoinen v\u00e4est\u00f6mme on pieni, on miesvoiman kannalta parempi, ett\u00e4 valkoiset miehet johtavat afrikkalaisia kuin ett\u00e4 valkoiset miehet liittyv\u00e4t rivisotilaiksi", kirjoitti Etel\u00e4-Rhodesian p\u00e4\u00e4ministeri Sir Humphrey Higgins ilmoittaessaan afrikkalaisten rykmenttien perustamisesta 1940.<\/p>\n
Sek\u00e4 L\u00e4nsi- ett\u00e4 It\u00e4-Afrikan siirtomaissa perustettiin eurooppalaisten johtamia afrikkalaisyksik\u00f6it\u00e4. Monet afrikkalaiset eiv\u00e4t astuneet palvelukseen vapaaehtoisesti: "Olin tuskin 12-vuotias, kun minut pakotettiin liittym\u00e4\u00e4n armeijaan 1940. Vanhemmillani ei ollut keinoja est\u00e4\u00e4 sit\u00e4", muistelee nigerialainen Amos Mayaki.<\/p>\n
H\u00e4nelle ja kyl\u00e4n muille nuorukaisille kerrottiin, ett\u00e4 klaanin p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 oli antanut v\u00e4rv\u00e4ysluvan siirtomaahallinnon alueviranomaisille. Mayakin mukaan p\u00e4\u00e4llik\u00f6n omat pojat eiv\u00e4t kuitenkaan joutuneet sotaan.<\/p>\n
Afrikkalaisten joukkojen ensimm\u00e4inen sotatoimi oli italialaisten ajaminen Eritreasta 1940. "Afrikkalaiset v\u00e4rv\u00e4ttiin aluksi ty\u00f6joukkoihin, mutta sodan edetess\u00e4 he p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t taistelemaan valkoisten rinnalla", kertoo eversti Martin Rupiya. H\u00e4n opettaa Zimbabwen yliopiston sotatutkimuksen osastolla.<\/p>\n
L\u00e4nsi-Afrikassa koottiin nopeasti kaksi divisioonaa, 81. ja 82. Miehet ker\u00e4ttiin p\u00e4\u00e4asiassa nykyisen Ghanan ja Nigerian alueelta ja l\u00e4hetettiin sotimaan muihin maanosiin.<\/p>\n
Ranskaa puhuvat afrikkalaissotilaat taistelivat Euroopassa, mutta Britannian p\u00e4\u00e4asiassa L\u00e4nsi-Afrikasta kootut siirtomaajoukot p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t enimm\u00e4kseen Kaukoit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
"Japanin armeija valtasi Singaporen 1942 tuottaen brittiarmeijalle n\u00f6yryytt\u00e4v\u00e4n tappion. Churchill pelk\u00e4si, ett\u00e4 japanilaiset marssisivat Britannian kruununjalokiveksi sanottuun Intiaan. H\u00e4n ei voinut irroittaa sotilaita Pohjois- Afrikasta, joten tarvittiin lis\u00e4\u00e4 kansainyhteis\u00f6n joukkoja", selitt\u00e4\u00e4 sotatieteen tutkija Nnamdi Anyadike.<\/p>\n
Kuninkaalliset l\u00e4nsiafrikkalaiset rajajoukot laivattiin Burmaan auttamaan liittoutuneita taistelussa japanilaisia vastaan. Strategian suunnittelijat pitiv\u00e4t Anyadiken mukaan afrikkalaisia sopivina taistelemaan trooppisiin sademetsiin.<\/p>\n
Afrikkalaiset osoittautuivat Kaukoid\u00e4ss\u00e4 odotusten veroisiksi.<\/p>\n
"Afrikkalaiset sotilaat olivat kaikkialla rohkeiden miesten maineessa, mutta Burmassa he n\u00e4yttiv\u00e4t olevansa my\u00f6s ylivoimaisen kest\u00e4vi\u00e4", sanoo Tinashe Chimuka, joka valmistelee aiheesta v\u00e4it\u00f6skirjaa Zimbabwen yliopistossa.<\/p>\n
Anyadike kertoo, ett\u00e4 heimojensa sotahuutoja kajauttelevista l\u00e4nsiafrikkalaisista joukoista on paljon merkint\u00f6j\u00e4. Tietojen mukaan ne saivat japanilaisten rivit kerta kaikkiaan sekaisin.<\/p>\n
"Sodan lopulla japanilaisilta upseereilta kuultiin kommentteja, joiden mukaan afrikkalaiset joukot olivat todella hyvi\u00e4, mutta brittiupseerit johtivat niit\u00e4 eritt\u00e4in huonosti", h\u00e4n sanoo.<\/p>\n
Saksalaiset ja japanilaiset kohtelivat afrikkalaisia sotavankejaan paljon kovemmin kuin eurooppalaisia ja amerikkalaisia. Anyadike siteeraa tietoja Mantshuriassa sijainneista keskitysleireist\u00e4, joissa japanilaiset tekiv\u00e4t afrikkalaisilla sotavangeilla "tieteellisi\u00e4" kokeita samaan tapaan kuin Joseph Mengele Auschwitzissa.<\/p>\n
Toiseen maailmansotaan osallistuneiden afrikkalaisten sotilaiden kokemuksilla oli suora vaikutus itsen\u00e4isyystaisteluihin, joilla heid\u00e4n kotimaansa pyrkiv\u00e4t vapautumaan siirtomaavallasta seuraavina vuosikymmenin\u00e4.<\/p>\n
Maailmansotaan l\u00e4hettijoukoissa osallistunut kenialainen Mutua Ndeti sanoo kokemuksen avanneen monien mustien silm\u00e4t.<\/p>\n
"Meill\u00e4 oli harhakuva valkoisen miehen paremmuudesta mustaan verrattuna. Vaikutelman olivat luoneet valkoisen rodun k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4t mahtavat aseet", Ndeti muistelee.<\/p>\n
"Kun n\u00e4imme valkoisten kuolevan rinnan mustien kanssa ja huomasimme, ett\u00e4 valkoisten on k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 vessassa niin kuin mustienkin, tajusimme, ett\u00e4 kaikki ihmiset ovat samanlaisia", h\u00e4n jatkaa.<\/p>\n
Kun "Burman pojat" palasivat L\u00e4nsi-Afrikkaan, he muodostivat itsen\u00e4isyysliikkeen iskujoukon. "He olivat menett\u00e4neet kunnioituksensa siirtomaavaltaa kohtaan ja t\u00e4ynn\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyytt\u00e4", Anyadike selitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Esimerkiksi yksi Ghanan itsen\u00e4isyyskehityksen avaintapahtumista koettiin 1948, kun sotaveteraanit osoittivat mielt\u00e4\u00e4n huonon kohtelun vuoksi. Poliisi avasi tulen heit\u00e4 vastaan, maassa puhkesi mellakoita ja hallitus julisti poikkeustilan. Itsehallintoa vaatineen liikkeen johtoon nousi Kwame Nkrumah, josta my\u00f6hemmin tuli itsen\u00e4isen Ghanan presidentti.<\/p>\n
Etel\u00e4isess\u00e4 Afrikassa kotiin palaavilta sotasankareilta otettiin Rupiyan mukaan aseet pois, jotta n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4isi silt\u00e4, ett\u00e4 he ovat osallistuneet sotaan.<\/p>\n
Valkoisille maksettiin 15 puntaa kotiuttamisrahaa ja heit\u00e4 palkittiin maatiloilla, "v\u00e4rilliset" saivat yhdeks\u00e4n puntaa ja mustat kaksi puntaa.<\/p>\n
Nigerialainen Mayaki muistaa, ett\u00e4 h\u00e4nelle annettiin 24 puntaa ja kehotettiin suoriutumaan omin avuin kotiin.<\/p>\n
"Vaikka afrikkalaisilla sotilailla oli t\u00e4rke\u00e4 rooli akselivaltojen ly\u00f6misess\u00e4, he eiv\u00e4t saaneet palkkaa vaivoistaan. Heid\u00e4t hylk\u00e4si sama siirtomaavalta, joka oli pakottanut heid\u00e4t liittym\u00e4\u00e4n afrikkalaisten kannalta merkityksett\u00f6m\u00e4\u00e4n sotaan", huomauttaa Chimuka.<\/p>\n
"Useimmat afrikkalaiset sotaveteraanit ovat nyt k\u00f6yhi\u00e4, yhteismaita viljelevi\u00e4 talonpoikia, kun taas heid\u00e4n Afrikassa asuvat eurooppalaiset taistelutoverinsa ovat rikkaita suurtilallisia", tutkija kiteytt\u00e4\u00e4. (Inter Press Service) <\/p><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Harare,, 08.05.95 (IPS) – Toisen maailmansodan sankarivainajien kunniaksi pystytettyj\u00e4 muistomerkkej\u00e4 ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Euroopassa. Sellainen l\u00f6ytyy esimerkiksi Fajarasta l\u00e4helt\u00e4 l\u00e4nsiafrikkalaisen Gambian p\u00e4\u00e4kaupunkia Banjulia.Kuninkaallist… Continue Reading