Lontoo,, 13.11.96 (IPS) – Haagin sotarikostuomioistuin ei k\u00e4sittele entisen Jugoslavian alueella tapahtuneita julmuuksia vain siksi, ett\u00e4 sellaiset rikokset on rangaistava. My\u00f6s v\u00e4hitt\u00e4inen sovinnon rakentaminen Balkanin kansojen keskuuteen vaatii sen, ett\u00e4 oikeuslaitos p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, mik\u00e4 on totuus noista rikoksista.<\/p>\n
<\/p>\n
Oikeus sin\u00e4ns\u00e4 ei ole ongelmallinen asia, mutta ei ole l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n varmaa, edist\u00e4\u00e4k\u00f6 se aina sovintoa.<\/p>\n
Chileen, Argentiinaan ja Brasiliaan perustettiin totuuskomissiot tutkimaan sotilasjunttien 1960- ja 1970-luvun rikoksia. Komissioiden kokemus on osoittanut, ett\u00e4 ainoa, mit\u00e4 ne voivat saada aikaan, on v\u00e4hent\u00e4\u00e4 valtoimenaan kulkevien valheiden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Totuuskomissiot eiv\u00e4t pysty muuttamaan sit\u00e4, ett\u00e4 yhteiskunta on jakautunut. Ne voivat vain seuloa esiin perusasiat, joihin yhteiskuntaa jakavien kiistojen tulisi keskitty\u00e4. Komissiot eiv\u00e4t kuitenkaan voi saattaa noita kiistoja loppuun, koska niiden teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 ei ole muuttaa k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 tai yhteiskunnan instituutioita.<\/p>\n
Suurimmat onnistumisen mahdollisuudet totuuskomissiolla on yhteiskunnassa, joka on jo rakentanut vahvan konsensuksen sovinnon teon pohjaksi, kuten Etel\u00e4-Afrikassa.<\/p>\n
Totuuden, sovinnon ja oikeuden n\u00e4kym\u00e4t ovat paljon heikommat Jugoslavian kaltaisissa paikoissa, joissa osapuolet ovat murhanneet ja kiduttaneet toisiaan vuosikaudet.<\/p>\n
Ajatus, jonka mukaan sovinto riippuu yhteisest\u00e4 totuusk\u00e4sityksest\u00e4, l\u00e4htee olettamuksesta, ett\u00e4 menneisyytt\u00e4 koskeva yhteinen totuus on mahdollinen. Totuus on kuitenkin yhteydess\u00e4 identiteettiin, jonka me ihmiset yleens\u00e4 m\u00e4\u00e4rittelemme sen kautta, keit\u00e4 me emme ole.<\/p>\n
Serbiksi voidaan esimerkiksi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 ihminen, joka uskoo, ett\u00e4 kroaateilla on historiallinen taipumus fasismiin. Kroaatti taas on vastaavan m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n mukaan se, joka uskoo, ett\u00e4 serbit ovat mieltyneet kansanmurhiin. N\u00e4ist\u00e4 myyteist\u00e4 luopuminen merkitsee sit\u00e4, ett\u00e4 identiteetin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4st\u00e4 katoaa osa.<\/p>\n
Ihmisille t\u00e4rke\u00e4 totuus ei perustu faktoihin tai kertomuksiin, vaan se on moraalinen tai tulkitseva totuus – joka pysyy Balkanilla aina riidan aiheena. Lis\u00e4ksi on harhaa kuvitella, ett\u00e4 konfliktin osapuolet koskaan hyv\u00e4ksyisiv\u00e4t "puolueettomien" ulkopuolisten kertomukset tapahtuneesta. Aina on olemassa totuus – tai tosiasioiden moraalinen merkitys – jota vain mukana ollut voi t\u00e4ydellisesti arvostaa.<\/p>\n
Jos halutaan uskottava totuus, sen m\u00e4\u00e4rittelij\u00f6iden pit\u00e4\u00e4 olla niit\u00e4, jotka joutuivat k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n sen seurauksista.<\/p>\n
Totuuden ja sovinnon v\u00e4lisess\u00e4 vuoropuhelussa oikeuden t\u00e4rke\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 on erottaa toisistaan yksil\u00f6 ja kansa. Samalla p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n eroon kuvitelmasta, jonka mukaan kansat ovat yksil\u00f6iden tavoin vastuussa nimiss\u00e4\u00e4n tehdyist\u00e4 rikoksista. Siksi sotarikostuomioistuimen t\u00e4rkein teht\u00e4v\u00e4 on "yksil\u00f6llist\u00e4\u00e4" syyllisyys, siirt\u00e4\u00e4 se kollektiivisen vastuun alueelta yksil\u00f6n vastuualueelle.<\/p>\n
Haagin sotarikosoikeudenk\u00e4yntien tarkoitus ei ole panna serbi-, muslimi- ja kroaattikansoja syytettyjen penkille, vaan erottaa rikolliset n\u00e4ist\u00e4 kansoista ja kohdistaa syyllisyys sinne minne se kuuluu: yksil\u00f6iden harteille.<\/p>\n
Oikeudenk\u00e4ynnit eiv\u00e4t kuitenkaan onnistu panemaan vastuuseen kaikkia syyllisi\u00e4. Pikkutekij\u00e4t joutuvat yleens\u00e4 maksamaan isompien rikoksista, mik\u00e4 vahvistaa k\u00e4sityst\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 oikeus ei ole kattavaa, vaan mielivaltaista. Oikeudenk\u00e4ynnit eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pysty katkaisemaan yksil\u00f6n ja kansan v\u00e4list\u00e4 yhteytt\u00e4. Siin\u00e4 ei onnistuttu N\u00fcrnbergiss\u00e4k\u00e4\u00e4n: muu maailma pit\u00e4\u00e4 yh\u00e4 saksalaisia kollektiivisesti vastuullisina natsien hirmut\u00f6ist\u00e4, ja saksalaiset itse hyv\u00e4ksyv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n vastuun.<\/p>\n
Parhaimmillaan sotarikosoikeudenk\u00e4ynnit tekev\u00e4t jotakin vapauttaakseen ihmiset kollektiivisen syyllisyyden taakasta auttamalla heit\u00e4 muuttamaan syyllisyyden h\u00e4pe\u00e4ksi. On ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6isemp\u00e4\u00e4, ett\u00e4 oikeudenk\u00e4ynnit voisivat auttaa sovinnon rakentamisessa.<\/p>\n
Ryhm\u00e4identiteetin yksi puoli on historiallisen totuuden vastustaminen: kansakunnat ja kansat kietovat min\u00e4kuvansa narsistisiin kertomuksiin, joiden oikaisemista vastustetaan hellitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti. My\u00f6s hallitusten laillisuus on sidoksissa historiallisiin myytteihin, jotka on panssaroitu totuutta vastaan.<\/p>\n
Demokratia on ennakkoehto sille, ett\u00e4 voidaan luoda julkinen totuus, joka perustuu vapaaseen tiedonsaantiin historiasta ja vapaaseen keskusteluun siit\u00e4.<\/p>\n
Vuosien 1991-95 sota Balkanilla oli jatkoa vuosien 1941-45 sis\u00e4llissodalle. Serbien, kroaattien ja muslimien kilpailevat versiot historiallisesta totuudesta eiv\u00e4t saaneet itse\u00e4\u00e4n julki demokraattisin ja rauhanomaisin keinoin Josip Broz Titon johtamassa Jugoslaviassa. Siksi niit\u00e4 yritettiin ajaa l\u00e4pi sodan avulla.<\/p>\n
Seurauksena oli se, ett\u00e4 jaettu totuus on nyt mahdottomuus. Siksi oikeus on pidett\u00e4v\u00e4 erossa sovinnonteosta. Oikeus on oikeutta, ja sen on toteuduttava mahdollisuuksien asettamissa tiukoissa rajoissa. Oikeus palvelee my\u00f6s totuuden asiaa. Totuutta ei kuitenkaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 uskota, ja olisi liiallista optimismia luulla, ett\u00e4 se voi parantaa haavoja.<\/p>\n
Paraneminen on prosesseista kaikkein mystisin. Niin entisess\u00e4 Jugoslaviassa kuin Ruandassa tai Etel\u00e4-Afrikassakin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ilmeiselt\u00e4, ett\u00e4 menneisyys vaivaa ihmisi\u00e4 yh\u00e4 siksi, ett\u00e4 se ei ole mennytt\u00e4. N\u00e4iss\u00e4 paikoissa aika ei kulje eteenp\u00e4in, vaan menneisyys ja nykyisyys ovat l\u00e4sn\u00e4 yht\u00e4 aikaa jatkuvana mielikuvien, v\u00e4\u00e4ristymien, myyttien ja valheiden sekamelskana.<\/p>\n
Balkanin t\u00e4m\u00e4n vuosikymmenen sodista raportoineet toimittajat sanoivat usein, ett\u00e4 he eiv\u00e4t olleet varmoja, olivatko heille kerrotut julmuudet tapahtuneet edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, vai 1941, 1841 tai 1441. Kertojille eilinen ja t\u00e4m\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 olivat yht\u00e4 ja samaa!<\/p>\n
Sis\u00e4llissodan tai rotuyhteenottojen repimien yhteiskuntien menneisyydess\u00e4 on myyttisint\u00e4 ja myrkyllisint\u00e4 se, ett\u00e4 se ei ole mennytt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tekee tilien selvitt\u00e4misen menneeseen paljon monimutkaisemmaksi kuin pelkk\u00e4 totuuden ja kuvitelmien erottaminen toisistaan.<\/p>\n
Jugoslavian sodan laajamittaisuus ja raivoisa luonne tekee vaikeaksi ajatella sovinnon mahdollisuutta "anteeksi antamisena ja unohtamisena" tai "menneen j\u00e4tt\u00e4misen\u00e4 taakse".<\/p>\n
Siksi Jugoslavian sovinto tarvitsee ehk\u00e4 perustakseen paljon karumpia aineksia: kuoleman demokraattisuuden, kaikkien uhrien samanarvoisuuden, kaikkien tappamiseen johtavien taistelujen j\u00e4rjett\u00f6myyden ja sen, miten hy\u00f6dyt\u00f6nt\u00e4 on yritt\u00e4\u00e4 kostaa mennytt\u00e4 nykyisyydess\u00e4. (Inter Press Service) *Michael Ignatieff on kirjailija ja toimittaja. H\u00e4n valmistelee parhaillaan historioitsija Isaiah Berlinin el\u00e4m\u00e4kertaa. 8 Copyright IPS, kaikki oikeudet pid\u00e4tet\u00e4\u00e4n.<\/p><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Lontoo,, 13.11.96 (IPS) – Haagin sotarikostuomioistuin ei k\u00e4sittele entisen Jugoslavian alueella tapahtuneita julmuuksia vain siksi, ett\u00e4 sellaiset rikokset on rangaistava. My\u00f6s v\u00e4hitt\u00e4inen sovinnon rakentaminen Balkanin kansojen keskuuteen vaatii… Continue Reading