Kigali,, 23.10.95 (IPS) – Venantia Munganyinka selvisi hengiss\u00e4 Ruandassa viime vuonna tapahtuneesta joukkoteurastuksesta, joka vaati h\u00e4nen miehens\u00e4 hengen. Nyt Munganyinka miettii, onko h\u00e4n yht\u00e4 onnekas kimppuunsa k\u00e4yneen uuden vitsauksen – k\u00f6yhyyden – kanssa.<\/p>\n
<\/p>\n
"El\u00e4m\u00e4ni on raunioina eik\u00e4 paremmasta ole toivoakaan", sanoo Munganyinka. H\u00e4n on 31-vuotias, mutta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ainakin kymmenen vuotta vanhemmalta.<\/p>\n
Munganyinkan puoliso, vakavarainen valtion virkamies, tapettiin huhti-hein\u00e4kuussa 1994 toimeenpannussa kansanmurhassa. Surmat\u00f6iss\u00e4 kunnostautuivat Ruandan silloinen armeija ja hutujen \u00e4\u00e4riainesten kuolemanpartiot.<\/p>\n
Kansanmurhassa menetti henkens\u00e4 v\u00e4hint\u00e4\u00e4n puoli miljoonaa ruandalaista, enimm\u00e4kseen tutsiv\u00e4hemmist\u00f6n j\u00e4seni\u00e4. Silmit\u00f6n tappaminen alkoi sen j\u00e4lkeen, kun Ruandan ja naapurimaan Burundin presidenttej\u00e4 kuljettanut lentokone putosi h\u00e4m\u00e4riss\u00e4 olosuhteissa huhtikuussa 1994.<\/p>\n
Sota jatkui kolme kuukautta, kunnes tutsienemmist\u00f6inen sissiliike, Ruandan is\u00e4nmaallinen rintama, kukisti hallituksen joukot ja perusti maahan tutsien ja hutujen yhteishallituksen.<\/p>\n
Valtaosa kansanmurhasta ja sodasta hengiss\u00e4 selvinneist\u00e4 ruandalaisista on nyt yht\u00e4 ep\u00e4toivoisessa tilanteessa kuin Munganyinka.<\/p>\n
"Talomme tuhottiin ja omaisuutemme ry\u00f6stettiin. Minulle j\u00e4i huolehdittavaksi seitsem\u00e4n orpoa: kolme omaa ja nelj\u00e4 set\u00e4ni lasta", Munganyinka kertoo.<\/p>\n
H\u00e4n on koettanut koota yhteen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 pirstaleita. Elokuussa h\u00e4nelle l\u00f6ytyi ty\u00f6paikka Kigalin parhaisiin kuuluvan hotellin huonepalvelijana. Rahaa tulee reilut 200 markkaa kuussa, mik\u00e4 on paljon enemm\u00e4n kuin keskivertovirkamiehen palkka t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n Ruandassa.<\/p>\n
Munganyinkan tulot eiv\u00e4t kuitenkaan riit\u00e4 juuri mihink\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 Ruandan elinkustannukset ovat nousseet r\u00e4j\u00e4hdysm\u00e4isesti viime vuoden veril\u00f6ylyn j\u00e4lkeen. Peruselintarvikkeet ovat kallistuneet Kigalin torilla keskim\u00e4\u00e4rin 300 prosenttia sotaa edelt\u00e4neest\u00e4 ajasta. Kilo lihaa maksaa nyt 25 markkaa, kun hinta alkuvuodesta 1994 oli kuutisen markkaa.<\/p>\n
Munganyinkat asuivat aiemmin keskiluokan asuinalueella, mutta nyt he ovat joutuneet muuttamaan r\u00e4hj\u00e4iseen Rugengen l\u00e4hi\u00f6\u00f6n. Munganyinkan on ollut pakko ottaa vanhimmat lapsensa pois koulusta, koska h\u00e4nell\u00e4 ei ole varaa lukukausimaksuihin.<\/p>\n
"Joskun ep\u00e4ilen, loppuuko t\u00e4m\u00e4 k\u00e4rsimys koskaan. Hallitus lupasi auttaa meit\u00e4 v\u00e4kivallan uhreja, mutta se ei n\u00e4yt\u00e4 pystyv\u00e4n pit\u00e4m\u00e4\u00e4n lupauksiaan", Munganyinka huokaa.<\/p>\n
Munganyinkan tapaus ei ole ainoa laatuaan, kertoo Ruandan kansanmurhan leskien yhdistyksen (Avega) puheenjohtaja Annoncita Nyiratamba.<\/p>\n
"P\u00e4\u00e4kaupungissa Kigalissa on yli 2 400 leske\u00e4 ja laskematon m\u00e4\u00e4r\u00e4 orpolapsia, jotka el\u00e4v\u00e4t surkeissa oloissa kaikkien hylk\u00e4\u00e4min\u00e4", kertoo Nyiratamba, joka on itsekin leski.<\/p>\n
H\u00e4nen mukaansa Ruandan paheneva k\u00f6yhyys on p\u00e4\u00e4syy leskien ja orpojen ahdinkoon. Nyiratamba valittaa, ett\u00e4 Ruandaan kes\u00e4kuun 1994 j\u00e4lkeen rynn\u00e4nneet 150 avustusj\u00e4rjest\u00f6\u00e4 eiv\u00e4t ole kyenneet auttamaan kansanmurhan uhreja.<\/p>\n
"Mit\u00e4 hallitukseen tulee, se on kehottanut meit\u00e4 esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n avustushankkeita, mutta kouriintuntuvaa apua ei tunnu olevan tarjolla."<\/p>\n
Ruandan sosiaaliviranomaiset my\u00f6nt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 leskien asemaa helpottaisi, jos he saisivat puolisostaan el\u00e4kkeen. Siihen ei kuitenkaan l\u00f6ydy varoja ennen kuin hallitus maksaa velkansa sosiaalitoimelle. Nimett\u00f6m\u00e4n\u00e4 esiintyv\u00e4n sosiaalivirkailijan mukaan Ruandan hallitus on virastolle velkaa yli 300 miljoonaa markkaa.<\/p>\n
My\u00f6s Ruandan maaseudulla kaikki on aloitettava alusta. Noin kahden miljoonan ruandalaisen pako naapurimaihin on j\u00e4tt\u00e4nyt retuper\u00e4ll\u00e4 maatalouden, joka on ollut maan p\u00e4\u00e4elinkeino. Pellot ovat paljolti rikkaruohojen peitossa, kun omistajat ovat maanpaossa tai kuolleet.<\/p>\n
Viime vuonna maatalouden tuotto k\u00e4rsi pahasti sodasta, ja t\u00e4n\u00e4 vuonna sadon ennustetaan j\u00e4\u00e4v\u00e4n j\u00e4lkeen siit\u00e4kin.<\/p>\n
"Syyn\u00e4 on se, ett\u00e4 monia peltoja ei ole lainkaan kylvetty. Lis\u00e4ksi ulkomailta luvattu siemenvilja ja muu apu ei ehtinyt ajoissa perille", selitt\u00e4\u00e4 maatalousministeri\u00f6n edustaja.<\/p>\n
Kanyarwanda -ihmisoikeusj\u00e4rjest\u00f6\u00e4 edustava Alexis Kimenyi n\u00e4kee muitakin syit\u00e4 maatalouden ahdinkoon: "Maahan tulvahtaneet avustusj\u00e4rjest\u00f6t ovat tehneet monet riippuvaisiksi avusta. Ihmiset laiskistuvat ja menett\u00e4v\u00e4t kiinnostuksensa maanviljelyyn."<\/p>\n
"Jos ruandalaiset aikovat nousta viime vuoden kansanmurhan joukkohaudoista, heid\u00e4n on teht\u00e4v\u00e4 ankarasti ty\u00f6t\u00e4. Luvatun ulkomaisen avun hitauden pit\u00e4isi muistuttaa heit\u00e4 perinteisest\u00e4 sanonnasta, jonka mukaan ulkopuolinen apu tulee sitten, kun sade on lakannut", Kimenyi sanoo. (Inter Press Service) <\/p><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kigali,, 23.10.95 (IPS) – Venantia Munganyinka selvisi hengiss\u00e4 Ruandassa viime vuonna tapahtuneesta joukkoteurastuksesta, joka vaati h\u00e4nen miehens\u00e4 hengen. Nyt Munganyinka miettii, onko h\u00e4n yht\u00e4 onnekas kimppuunsa k\u00e4yneen uuden vitsauksen – k\u00f6y… Continue Reading