Dacca, 09.04.97 (IPS) – Bangladeshilainen Farhana Iqbal tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 tahtoo. Liikkeenjohdon opiskelijana h\u00e4n aikoo valmistuttuaan saada ty\u00f6paikan kotimaisesta tai kansainv\u00e4lisest\u00e4 yrityksest\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
Farhanasta on tulossa perheens\u00e4 ensimm\u00e4inen ty\u00f6t\u00e4tekev\u00e4 nainen. My\u00f6s h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 opiskeli yliopistossa, mutta kuten useimmat sukupolvensa naiset, h\u00e4n avioitui heti valmistuttuaan, ja j\u00e4i kotiin.<\/p>\n
Farhanan sukupolvi on erilainen. Varsinkin Bangladeshin kaupungeissa nuoret naiset ty\u00f6skentelev\u00e4t jo miesten rinnalla koulutusta vaativissa teht\u00e4viss\u00e4 yrityksiss\u00e4 tai esimerkiksi yliopiston opettajina.<\/p>\n
Ent\u00e4s avioliitto, eik\u00f6 perhe kiinnosta n\u00e4it\u00e4 nuoria naisia lainkaan? Kyll\u00e4, mutta tietyill\u00e4 ehdoilla, vastaa Farhana. "Haluan aviomiehen, joka kunnioittaa n\u00e4kemyksi\u00e4ni ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4ni. Vastapalvelukseksi lupaan ottaa huomioon h\u00e4nen mielipiteens\u00e4 ja toiveensa", h\u00e4n selitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Se voi olla helpommin sanottu kuin tehty vanhoillisessa yhteiskunnassa, jossa useimmat miehet eiv\u00e4t etsi el\u00e4m\u00e4nkumppania, vaan \u00e4iti\u00e4 lapsilleen ja hoitajaa kodilleen. Naisten hyv\u00e4 itsetunto ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole viel\u00e4 kovin yleinen. Naiset el\u00e4v\u00e4t kesysti: ensin is\u00e4ns\u00e4 ja my\u00f6hemmin miehens\u00e4 varjossa.<\/p>\n
Otetaan esimerkiksi Molly (nimi on muutettu), jolla on loppututkinto taloustieteest\u00e4 Daccan yliopistosta. H\u00e4n menestyi hyvin opinnoissaan ja sai valmistuttuaan helposti opettajan paikan yliopistosta.<\/p>\n
Nyt Mollyn vanhemmat toivovat tytt\u00e4rens\u00e4 menev\u00e4n naimisiin, mutta he eiv\u00e4t ole l\u00f6yt\u00e4neet h\u00e4nelle sopivaa sulhasta. Mollyn opiskeluaikana h\u00e4nelle tuli useita avioliittotarjouksia, jotka vanhemmat torjuivat sanoen, ett\u00e4 tytt\u00f6 haluaa ensin valmistua. Nyt kosijoina on ainoastaan miehi\u00e4, joilla on v\u00e4hemm\u00e4n koulutusta kuin Mollylla ja huonompi yhteiskunnallinen asema kuin Mollyn perheell\u00e4.<\/p>\n
Sama tilanne on koettu muissakin daccalaisperheiss\u00e4, joiden tytt\u00e4ret ovat hankkineet akateemisen loppututkinnon.<\/p>\n
Perinteisiin sitoutuneissa perheiss\u00e4 ajatellaan, ett\u00e4 koulutettu ja ty\u00f6ss\u00e4 k\u00e4yv\u00e4 nainen on hankala tapaus. Sellaisesta ei tule tottelevaista vaimoa eik\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 mini\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Bangladeshissa ja muualla Etel\u00e4-Aasiassa nuoret eiv\u00e4t edelleenk\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00e4 itse avioliitostaan. Liitot solmitaan perheiden v\u00e4lill\u00e4, ja niit\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4t perheen vanhimmat ja muut sukulaiset. Prosessin aikana pengotaan koko sukuhistoria, jonka perusteella p\u00e4\u00e4tet\u00e4\u00e4n, paljonko my\u00f6t\u00e4j\u00e4isi\u00e4 morsiamen perheen tulee maksaa.<\/p>\n
Morsiamen ja sulhasen mielipidett\u00e4 kysyt\u00e4\u00e4n harvoin, ja useimmissa tapauksissa he n\u00e4kev\u00e4t toisensa ensi kertaa vasta vihkimisen j\u00e4lkeen.<\/p>\n
Perinteisen ajattelun mukaan naimatonta naista pidet\u00e4\u00e4n h\u00e4pe\u00e4n\u00e4 perheelle. Tytt\u00e4ren naittaminen on vanhempien velvollisuus, ja h\u00e4net pit\u00e4isi saada avioliiton satamaan alle 24- vuotiaana, sill\u00e4 sen j\u00e4lkeen on liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4.<\/p>\n
H\u00e4diss\u00e4\u00e4n vanhemmat kiiruhtavat j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n avioliittoa tytt\u00e4rilleen. Tytt\u00f6j\u00e4 suostutaan naittamaan jopa paljon n\u00e4it\u00e4 vanhemmille miehille, jotka etsiv\u00e4t toista tai kolmatta vaimoa. Sulhaseksi kelpaa my\u00f6s leskeksi j\u00e4\u00e4nyt mies, jonka pienet lapset tarvitsevat hoitajaa.<\/p>\n
Tietysti poikkeuksiakin l\u00f6ytyy, esimerkiksi taloustieteit\u00e4 opiskellut Salma (nimi on muutettu). Salman is\u00e4 on suurliikemies, joka on kannustanut tyt\u00e4rt\u00e4\u00e4n opiskelemaan ja olemaan itsen\u00e4inen. Is\u00e4 toki toivoisi tytt\u00e4rens\u00e4 avioituvan, mutta h\u00e4n vastustaa Salman tavoin my\u00f6t\u00e4j\u00e4isten maksamista.<\/p>\n
Bangladeshin laki kielt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 alaik\u00e4isten avioliitot ett\u00e4 my\u00f6t\u00e4j\u00e4isten antamisen ja vastaanottamisen. Lain sallima naimisiinmenoik\u00e4 on tyt\u00f6ille 16 vuotta ja pojille 18 vuotta, mutta v\u00e4hint\u00e4\u00e4n joka kymmenes morsian ja sulhanen on sit\u00e4 nuorempi.<\/p>\n
Yhteiskuntatieteilij\u00e4t selitt\u00e4v\u00e4t Bangladeshin avioliittokulttuurin takapajuisuutta k\u00f6yhyydell\u00e4. Se vaikuttaa eritoten maaseudulla, miss\u00e4 valtaosa maan 120 miljoonasta asukkaasta el\u00e4\u00e4 ja kuuntelee vanhakantaisten muslimipappien eli mullahien opetuksia.<\/p>\n
Kaupunkien keskiluokka on kuitenkin astumassa muutoksen tielle. Esimerkiksi Daccan yliopiston 28 000 opiskelijasta on jo 23 prosenttia naisia.<\/p>\n
My\u00f6s Bangladeshin hallitus yritt\u00e4\u00e4 edist\u00e4\u00e4 sukupuolten tasa- arvoa. Eri tyyppisist\u00e4 valtion viroista on 10-15 prosenttia p\u00e4\u00e4tetty kiinti\u00f6id\u00e4 naisille. Peruskoulun opettajanviroista on naisille varattu per\u00e4ti 60 prosenttia.<\/p>\n
Bangladeshin valtion noin miljoonasta palkollisesta on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 vain seitsem\u00e4n prosenttia naisia. (Inter Press Service)<\/p><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Dacca, 09.04.97 (IPS) – Bangladeshilainen Farhana Iqbal tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 tahtoo. Liikkeenjohdon opiskelijana h\u00e4n aikoo valmistuttuaan saada ty\u00f6paikan kotimaisesta tai kansainv\u00e4lisest\u00e4 yrityksest\u00e4.Farhanasta on tulossa perheens\u00e4 ensimm\u00e4inen ty\u00f6t… Continue Reading