Pariisi, 08.04.98 (IPS) – Nykyisin Euroopan unionina tunnettu yhteis\u00f6 syntyi vastauksena kansallisaatteen L\u00e4nsi-Euroopassa aiheuttamiin traumoihin ja kahteen maailmansotaan. Yhdentymisen tarkoituksena oli luoda niin vilkasta kanssak\u00e4ymist\u00e4 ja tiivist\u00e4 keskin\u00e4ist\u00e4 riippuvuutta – erityisesti Ranskan ja Saksan v\u00e4lille – ett\u00e4 sota k\u00e4visi mahdottomaksi.<\/p>\n
<\/p>\n
Kun kylm\u00e4 sota on nyt ohi ja kommunismi romahtanut, voidaan kysy\u00e4, onko EU yh\u00e4 oikea vastaus?<\/p>\n
EU:lle avautuu valtavia uusia mahdollisuuksia viiden entisen sosialistimaan hakiessa j\u00e4senyytt\u00e4. Nuo ensimm\u00e4isen aallon j\u00e4senehdokkaat ovat Puola, Unkari, Tshekki, Viro ja Slovenia.<\/p>\n
EU:n laajeneminen voisi ehk\u00e4 varmistaa sen, ett\u00e4 It\u00e4- Euroopassa 1989 koetut demokraattiset vallankumoukset ovat peruuttamattomia ja ettei maanosaamme en\u00e4\u00e4 koskaan jaeta kahtia. Entisille sosialistimaille, jotka oli eristetty l\u00e4nnest\u00e4 puolen vuosisadan ajan, EU:n j\u00e4senyys tarjoaa mahdollisuuden palata Eurooppaan<\/p>\n
EU:n laajenemiseen liittyy kuitenkin my\u00f6s huomattavia riskej\u00e4 ja velvollisuuksia. EU voi olla oikea vastaus sek\u00e4 l\u00e4nnelle ett\u00e4 id\u00e4lle – mutta vain, jos molemmat ovat valmiita muutoksiin.<\/p>\n
Kun laajenemisessa siirryt\u00e4\u00e4n sanoista tekoihin, on aihetta kysy\u00e4, onko siit\u00e4 tehty tarpeettoman vaikeata. Olisiko l\u00e4nsi voinut tarjota Keski- ja It\u00e4-Euroopan maille poliittista tukea, jota ne kaipasivat Berliinin muurin kaatumisen j\u00e4lkeen, mutta lyk\u00e4t\u00e4 taloudellisen puolen paljon my\u00f6hemm\u00e4ksi?<\/p>\n
Britanniassa "thatcherilaiset" vaativat "laajempaa" Eurooppaa integraation "syvent\u00e4misen" eli yhteisen turvallisuus- ja ulkopolitiikan sijasta. Ranska taas pyrki lujittamaan nykyisten j\u00e4senten siteit\u00e4 ennen it\u00e4laajenemista.<\/p>\n
Saksa muotoili kompromissin: menn\u00e4\u00e4n sek\u00e4 syvemm\u00e4lle – yhteisen rahan avulla – ett\u00e4 laajemmalle it\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Seurauksena oli, ett\u00e4 samaan aikaan kun Euroopan poliittisen maantieteen napa hivuttautui it\u00e4\u00e4np\u00e4in Berliiniin, Euroopan institutionaalinen syd\u00e4n siirtyi l\u00e4nteen. Tarjoaahan EU\/Nato ainoan vaihtoehdon Varsovan liiton ja sosialistimaiden talousyhteis\u00f6n Sevin lakattua olemasta.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n ristiriidan ratkaisu tapahtuu Keski-Euroopassa, ja sen kohtalo on ratkaiseva koko mantereen tulevaisuudelle.<\/p>\n
EU:n taloudellisen yhdentymisen perinne perustuu vapaisiin markkinoihin ja liikkumisen vapauteen, mik\u00e4 tarjoaakin mittavia etuja. Mutta se merkitsee my\u00f6s ankaria taloudellisia muutoksia, jotka ovat l\u00e4hivuosien neuvottelujen polttopisteess\u00e4.<\/p>\n
Siirtym\u00e4kaudelle tyypillinen retoriikka "Euroopasta" ja "demokratiasta" on menneen talven lumia. Nyt on aika laatia "tiekarttoja" teollisuuden uudelleenj\u00e4rjestelyist\u00e4 ja EU:n kovista oikeudellisista ja taloudellisista vaatimuksista.<\/p>\n
It\u00e4- ja Keski-Euroopan mailla on edess\u00e4\u00e4n vaikeita ongelmia. EU:n laajeneminen voi turvata demokraattisen muutoksen Puolalle, Unkarille ja muille – kuten se on tehnyt Espanjalle, Portugalille ja Kreikalle – mutta se merkitsee my\u00f6s valtion suvereniteetin heikkenemist\u00e4. Monet it\u00e4eurooppalaiset suhtautuvat l\u00e4himenneisyydess\u00e4 saamiensa "integraatiokokemusten" nojalla ep\u00e4illen liittymiseen ylikansallisiin rakenteisiin.<\/p>\n
Vaatimuksia esitet\u00e4\u00e4n yhten\u00e4isten ja t\u00e4ysin vapaiden markkinoiden puolesta ja EU:n s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen asettamia rajoituksia vastaan. Toisaalta esiintyy sek\u00e4 aiheellista ett\u00e4 liioiteltua pelkoa, ett\u00e4 ulkomainen – paljolti saksalainen – p\u00e4\u00e4oma hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 maahan ja ostaa omistukseensa kaiken. Talouden globalisaation my\u00f6t\u00e4 n\u00e4m\u00e4 muutokset tosin tapahtuvat joka tapauksessa.<\/p>\n
EU:n nykyiset j\u00e4senet hy\u00f6tyv\u00e4t ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 suuresti yhteis\u00f6n laajenemisesta it\u00e4\u00e4n. Siit\u00e4 voidaan kiistell\u00e4, miten n\u00e4in laajan liiton poliittinen yhten\u00e4isyys turvataan, mutta taloudellisella puolella – ongelma-aloja kuten maataloutta ja ter\u00e4steollisuutta lukuun ottamatta – EU:lla on vain voitettavaa.<\/p>\n
EU on luvannut noin 240 miljardia markkaa It\u00e4-Euroopan maiden muutoksen edist\u00e4miseen, ja se on hyv\u00e4 sijoitus. Jos l\u00e4nsi on oppinut viime vuosina mit\u00e4\u00e4n, niin sen, miten hy\u00f6dyllist\u00e4 pitk\u00e4ll\u00e4 t\u00e4ht\u00e4imell\u00e4 on auttaa n\u00e4it\u00e4 maita p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n jaloilleen ja kehittym\u00e4\u00e4n kilpailukykyisiksi.<\/p>\n
EU:n reaktio on kuitenkin ollut liian varovainen, liian herkk\u00e4 protektionistisille painostusryhmille ja liian sidottu oman edun tavoitteluun. Siksi ei ole kyetty luomaan uusia painotuksia varojen uusjakoon. T\u00e4st\u00e4 nousee EU:lle itselleen keskeinen muutosvaatimus, ja ilman sit\u00e4 se on vaarassa pilata koko jutun. On mahdotonta pakottaa it\u00e4eurooppalaiset noudattamaan tiukasti vapaiden markkinoiden pelis\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4, jos l\u00e4nsik\u00e4\u00e4n ei tee niin.<\/p>\n
Ne ajat ovat takanap\u00e4in, jolloin rikkaat maat (varsinkin Saksa) saattoivat ratkaista rahalla kiistat EU:n rakennerahastoista. Nyt kysymys lankeaa Irlannille, Kreikalle, Espanjalle ja muille EU:n j\u00e4senyydest\u00e4 nettohy\u00f6ty\u00e4 saaneille: ovatko ne valmiita auttamaan muita maita samalla tavalla kuin niit\u00e4 autettiin.<\/p>\n
Eurooppa ei ole kyennyt osoittamaan poliittista tahtoa muuttaa omia instituutiotaan laajenemisen edellytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tavalla eli ottamalla k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n enemmist\u00f6vaalit ja uudistamalla valtarakenteitaan entist\u00e4 l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4mmiksi ja vastuullisemmiksi.<\/p>\n
EU on siis k\u00e4ynnist\u00e4nyt projektin, jota se ei ehk\u00e4 onnistukaan toteuttamaan. Kun keskustelu siirtyy ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isist\u00e4 ideologisista muotoiluista neuvottelup\u00f6yd\u00e4n yksityiskohtaiseen k\u00e4denv\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00f6n, yleinen mielipide ehdokasmaissa jakautuu nykyist\u00e4 selvemmin, ja EU:n vastainen mieliala kasvaa. Puolassa ja Tshekiss\u00e4 se on jo olemassa.<\/p>\n
EU:sta tulee ulkopolitiikan sijasta sis\u00e4poliittinen asia. Niin kauan kuin neuvottelut eiv\u00e4t ajaudu suuriin hakauksiin, ongelma pysynee hallinnassa, sill\u00e4 j\u00e4senyyden edut koetaan It\u00e4- Euroopassa kuitenkin vakuuttaviksi.<\/p>\n
Toiseen liittymisaaltoon lyk\u00e4tyiss\u00e4 maissa, kuten Bulgariassa, Romaniassa ja Slovakiassa, ongelma voi kasvaa suuremmaksi. Ne ovat joutuneet tunnustamaan tappion t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 ulkopoliittisessa pyrkimyksess\u00e4\u00e4n ja saavat lis\u00e4ksi k\u00e4rsi\u00e4 EU:n laajenemisen seurauksista, kun yhteisty\u00f6 ensin liittyvien naapureiden kanssa vaikeutuu.<\/p>\n
Lailliset, hallinnolliset ja taloudelliset esteet voidaan kuitenkin voittaa, jos poliittinen tahto pysyy lujana. J\u00e4senehdokkaiden tulisi muistaa se mahdollisista takaiskuista huolimatta.<\/p>\n
Niiden t\u00e4ytyy lis\u00e4ksi oivaltaa, ett\u00e4 EU:n laajeneminen onnistuu vain yleisen mielipiteen tuella. Ehdokasmaiden on k\u00e4ynnistett\u00e4v\u00e4 julkinen keskustelu liittymisen vaikutuksista. Nykyisten j\u00e4senmaiden on puolestaan m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4v\u00e4 uudelleen ja t\u00e4sm\u00e4llisesti, mik\u00e4 on eurooppalainen projekti ja mitk\u00e4 ovat sen arvot ja poliittiset visiot tulevaisuudesta. (Inter Press Service) * Jacques Rupnik toimii tutkimusjohtajana Pariisin kansainv\u00e4lisen tutkimuksen keskuksessa. 8 Copyright IPS, kaikki oikeudet pid\u00e4tet\u00e4\u00e4n<\/p><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Pariisi, 08.04.98 (IPS) – Nykyisin Euroopan unionina tunnettu yhteis\u00f6 syntyi vastauksena kansallisaatteen L\u00e4nsi-Euroopassa aiheuttamiin traumoihin ja kahteen maailmansotaan. Yhdentymisen tarkoituksena oli luoda niin vilkasta kanssak\u00e4ymist\u00e4 ja tiivi… Continue Reading