Johannesburg, 27.01.99 (IPS) – "Afrikan konfliktien lopettaminen vaatii uutta johtajien sukupolvea", sanoo zimbabwelainen politiikan tutkija Mwesiga Baregu. H\u00e4nen ohellaan moni muukin afrikkalainen on alkanut mietti\u00e4, mitk\u00e4 syyt pit\u00e4v\u00e4t maanosan jatkuvassa v\u00e4kivallan kierteess\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
Lukuisat Afrikan maiden johtajat ovat parhaillaan mukana erilaisissa neuvotteluissa, joissa yritet\u00e4\u00e4n etsi\u00e4 ratkaisuja loppumattomilta tuntuviin konflikteihin. Useimmat heist\u00e4 eiv\u00e4t kuitenkaan ole onnistuneet ratkomaan ongelmia edes omassa maassaan, joten toiveet l\u00e4pimurroista aluetasolla eiv\u00e4t ole suuria.<\/p>\n
Esimerkiksi neuvottelut Kongon demokraattisen tasavallan (entinen Zaire) kriisist\u00e4 eiv\u00e4t toistaiseksi ole kantaneet hedelm\u00e4\u00e4. Sen sijaan konfliktiin on sotkeentunut jo kuusi alueen valtiota. Kongon presidentti\u00e4 Laurent Kabilaa tukevat Angola, Namibia ja Zimbabwe, kun taas kapinalliset saavat apua Ruandalta ja Ugandalta.<\/p>\n
Kongon konfliktin osasyyksi on mainittu Ruandan vuoden 1994 kansanmurhan j\u00e4lkeen kokema pakonomainen h\u00e4t\u00e4 rajojensa turvallisuudesta. Namibian ja Zimbabwen uskotaan tavoittelevan Kongossa taloudellisia etuja, ja Angola yritt\u00e4\u00e4 ep\u00e4toivoisesti tukkia yht\u00e4 oman maansa kapinaliikkeen Unitan huoltoreiteist\u00e4.<\/p>\n
"Ja sitten on viel\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kyp\u00e4r\u00e4p\u00e4inen Kabila, jonka johdettavaksi ei pit\u00e4isi antaa edes keskikokoista kyl\u00e4\u00e4", sanoo Richard Cornwell Johannesburgissa toimivasta turvallisuuden tutkimuslaitoksesta.<\/p>\n
"Afrikan ongelmissa on kyse valtioiden heikkoudesta ja k\u00f6yhyydest\u00e4, hallitusten kyvytt\u00f6myydest\u00e4 valvoa alueitaan ja poliittisten j\u00e4rjestelmien ep\u00e4onnistumisesta", h\u00e4n jatkaa.<\/p>\n
1960-luvulla itsen\u00e4istyneist\u00e4 Afrikan valtioista ainoastaan Botswana ja Mauritius ovat s\u00e4ilytt\u00e4neet monipuoluej\u00e4rjestelm\u00e4ns\u00e4, muistuttaa Etel\u00e4-Afrikan Afrikka-instituutti.<\/p>\n
Guinea, Mali ja Niger olivat yksipuoluevaltioita jo itsen\u00e4istyess\u00e4\u00e4n. Monissa maissa, kuten Norsunluurannikolla, Senegalissa, Tunisiassa ja Zimbabwessa, hallitsevan puolueen ylivoimaisuus johti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 yksipuoluevaltaan.<\/p>\n
Luonnonvarojen ep\u00e4oikeudenmukainen jakautuminen on niin ik\u00e4\u00e4n johtanut paheneviin konflikteihin Afrikassa. Se on my\u00f6s sy\u00f6vytt\u00e4nyt sit\u00e4 nationalismin henke\u00e4, joka edelsi siirtomaavalloista itsen\u00e4istymist\u00e4.<\/p>\n
Kenialaisen Nairobin yliopiston professori Walter Oyugi arvioi, ett\u00e4 loppumattomalta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 v\u00e4kivallan kierre Afrikan suurten j\u00e4rvien alueella, Afrikan sarvessa ja L\u00e4nsi-Afrikassa on seurausta vallanjaon ep\u00e4onnistumisesta ja kyvytt\u00f6myydest\u00e4 ratkoa seuraajakysymyksi\u00e4.<\/p>\n
Kenian mediainstituuttia edustava David Makali puolestaan syytt\u00e4\u00e4 konflikteista Afrikan siirtomaahistoriaa.<\/p>\n
H\u00e4n ottaa esimerkiksi Etiopian, jossa on 1960-luvulta l\u00e4htien puhjennut yhteenottoja keskusjohdon ja irtaantumaan pyrkivien kansanosien v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n
Makalin mukaan taustalla on se, ett\u00e4 kun Euroopan vallat kokoontuivat Berliiniin 1884 ja jakoivat Afrikan, ne pakottivat yhteen kansoja, jotka eiv\u00e4t olleet v\u00e4leiss\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n. Lis\u00e4ksi luonnonvarat jakautuivat ep\u00e4oikeudenmukaisesti.<\/p>\n
Etiopiassa Somalian rajan pinnassa sijaitsevassa Ogadenin autiomaassa on toiminut itsen\u00e4isyysliike 1960-luvulta l\u00e4htien. Se sai tukea Somalialta ja k\u00e4vi katkeran sodan Etiopiaa vastaan 1977- 1978.<\/p>\n
My\u00f6s 1993 itsen\u00e4istynyt Eritrea soti Etiopiaa vastaan vuodesta 1961. Maiden v\u00e4lill\u00e4 oli rajakahakka j\u00e4lleen viime vuonna.<\/p>\n
Kaiken kaikkiaan Afrikan hallitukset ovat tehneet varsin v\u00e4h\u00e4n luodakseen sopusointua kansalaistensa keskuuteen. Johtajat ovat k\u00e4ytt\u00e4neet huomattavasti enemm\u00e4n energiaa aseistautumiseen mahdollisia vihollisia vastaan.<\/p>\n
Sotilasmenot leikkaavat tuntuvan siivun Afrikan taloudesta. Lontoossa toimivan strategisen tutkimuksen laitoksen mukaan esimerkiksi Angola k\u00e4ytti 1997 aseisiin liki 9 prosenttia bruttokansantuotteestaan. Eritrean asemenot veiv\u00e4t 8 prosenttia ja Lesothon vajaat 5 prosenttia kansantuotteesta.<\/p>\n
Mainittakoon vertailun vuoksi ett\u00e4 esimerkiksi Belgian ja Saksan sotilasmenot ovat 2 prosenttia budjetista.<\/p>\n
Afrikan militarisoiduin maa on Libya, jossa on 19 sotilasta tuhatta asukasta kohden. Angolassa suhdeluku on 10 ja vertailumaissa Saksassa 9 ja Belgiassa 8.<\/p>\n
Afrikan sotilashankintoja kannustaa tutkija Cornwellin mukaan It\u00e4-Euroopasta tuleva halpojen aseiden virta, joka tuntuu my\u00f6s toimivan kipin\u00e4n\u00e4 sotimiselle.<\/p>\n
Afrikka on jo kolmen vuosikymmenen ajan ollut sotien maanosa. Sen seurauksena erilaisten laittomien ryhmittymien k\u00e4siin on j\u00e4\u00e4nyt miljoonittain maamiinoja, automaattiaseita sek\u00e4 muita pyssyj\u00e4 ja ammuksia.<\/p>\n
Kansainv\u00e4listen luottolaitosten Afrikan maille sanelemat talouden rakennesopeutusohjelmat ovat nekin vain pahentaneet Afrikan poliittista levottomuutta, vaikka tavoitteena oli talouskasvu.<\/p>\n
Rakennesopeutuksen p\u00e4\u00e4tavoitteisiin kuuluu se, ett\u00e4 k\u00f6yh\u00e4t maat kykenev\u00e4t maksamaan velkansa takaisin, ja sit\u00e4 Afrikankin valtiot ovat tehneet. Afrikasta siirrettiin 1996 velanhoitokuluina 14,4 miljardia dollaria (yli 70 miljardia markkaa) rikkaisiin teollisuusmaihin. Summa vastaa koko Afrikan koulutusmenoja ja on kaksinkertainen alueen terveysmenoihin verrattuna.<\/p>\n
"Afrikan ongelmat ovat yhteydess\u00e4 perinn\u00f6ksi saamiimme tuotantorakenteisiin. Ne pit\u00e4isi muuntaa sis\u00e4\u00e4np\u00e4in katsoviksi omavaraistalouksiksi", ehdottaa tutkija Baregu.<\/p>\n
"Useimmat meille m\u00e4\u00e4r\u00e4tyt rakennesopeutusohjelmat keskittyv\u00e4t viennin kasvattamiseen, mik\u00e4 hankaloittaa maan sis\u00e4ist\u00e4 taloudellista tilannetta", h\u00e4n jatkaa.<\/p>\n
Toimittaja Karim Okanla l\u00e4nsiafrikkalaisesta Beninist\u00e4 huomauttaa, ett\u00e4 ylikansallisten yhti\u00f6iden kiinnostuminen Afrikan valtavista mineraalivaroista toi mukanaan palkkasotilaiden ja puolisotilaallisten joukkojen vitsauksen.<\/p>\n
Angolassa Gulf Oil on pestannut yhdysvaltalaisen Airscan- yhti\u00f6n huolehtimaan Cabindan \u00f6ljykenttien turvallisuudesta. Etel\u00e4afrikkalainen palkkasoturifirma Executive Outcomes on toiminut sek\u00e4 Sierra Leonessa ett\u00e4 Angolassa. Yhti\u00f6 v\u00e4itt\u00e4\u00e4 saaneensa ty\u00f6tarjouksia my\u00f6s Sudanista, Nigeriasta ja entisen Zairen diktaattorilta Mobutu Sese Sekolta.<\/p>\n
Brittil\u00e4isen Sandline International- yhti\u00f6n yksityisarmeija on taistellut Sierra Leonessa.<\/p>\n
"Meid\u00e4n on p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 k\u00e4siksi ongelman l\u00e4hteisiin, asekauppiaisiin ja ylikansalisiin yrityksiin, jotka toimivat melkein kuin valtiot valtioissa", vaatii Okanla. (Inter Press Service)<\/p><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Johannesburg, 27.01.99 (IPS) – "Afrikan konfliktien lopettaminen vaatii uutta johtajien sukupolvea", sanoo zimbabwelainen politiikan tutkija Mwesiga Baregu. H\u00e4nen ohellaan moni muukin afrikkalainen on alkanut mietti\u00e4, mitk\u00e4 syyt pit\u00e4v\u00e4t … Continue Reading