Pariisi, 10.02.99 (IPS) – Jos uusliberalistisen globalisaation sallitaan toteutua, alkavan vuosisadan politiikassa ei ole kyse siit\u00e4, kuka saa hallita ket\u00e4, tai edes siit\u00e4, mik\u00e4 osa kakusta kuuluu kullekin. Kyse on siit\u00e4, kenell\u00e4 on oikeus el\u00e4\u00e4 ja kenell\u00e4 ei.<\/p>\n
<\/p>\n
Vaikka asia usein esitet\u00e4\u00e4n toisin, globalisaatiolla ei ole mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 yhten\u00e4isen ja integroituneen maailman luomisen kanssa. Se ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole prosessi, josta kaikki maapallon asukkaat hy\u00f6tyv\u00e4t jollakin tavalla.<\/p>\n
Uusliberalistiselle globalisaatiolle on leimallista eriarvoisuuden kasvu sek\u00e4 valtioiden sis\u00e4ll\u00e4 ett\u00e4 niiden v\u00e4lill\u00e4, kun vaurautta siirret\u00e4\u00e4n k\u00f6yhilt\u00e4 rikkaille. Samaan aikaan suvereenisuus siirret\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n demokraattisilta valtioilta vaaleilla valitsemattomille, l\u00e4pin\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mille ja vastuuttomille yksik\u00f6ille. Ne pit\u00e4v\u00e4t demokratiaa taloudellisen tehokkuuden esteen\u00e4.<\/p>\n
Siit\u00e4 on ylt\u00e4kyll\u00e4isesti n\u00e4ytt\u00f6\u00e4, ett\u00e4 globalisaatio merkitsee varauden siirtoa k\u00f6yhilt\u00e4 rikkaille koko maailman mitassa. YK:n kehitysrahaston UNDP:n inhimillisen kehityksen indeksi kertoo, ett\u00e4 ihmiskunnan rikkain viidennes kahmii nykyisin 86 prosenttia varallisuudesta, kun sen osuus 30 vuotta sitten oli 70 prosenttia. Ihmiskunnan k\u00f6yhimm\u00e4n viidenneksen osuus vauraudesta on huvennut 1,3 prosenttiin.<\/p>\n
Pohjoisen ja etel\u00e4isen pallonpuoliskon varakkuuseroa kuvasi 1700-luvulla suhdeluku 2:1. Vuonna 1965 se oli 30:1 ja nykyisin 70:1. Kehitys jatkuu samaan suuntaan.<\/p>\n
Maailmassa vaikuttaa reilut 440 dollarimiljard\u00f6\u00f6ri\u00e4, joiden yhteenlaskettu omaisuus on yht\u00e4 suuri kuin puolella koko maapallon v\u00e4est\u00f6st\u00e4. J\u00e4lkimm\u00e4inen on mitattu bruttokansantuoteosuudella.<\/p>\n
Samat kehityssuunnat ovat havaittavissa my\u00f6s valtioiden sis\u00e4ll\u00e4. Uusliberalistisen talouspolitiikan kaksi vuosikymment\u00e4 ovat saaneet aikaan valtavan vaurauden siirron yhteiskunnan pohjalta huipulle samalla kun keskiluokka on kutistunut. Kehitysmaissa ja It\u00e4-Euroopassa tuo politiikka on ollut luottolaitosten sanelemaa talouden rakennesopeutusta, muualla reaganismia ja thatcherismia.<\/p>\n
YK:n kauppa- ja kehitysj\u00e4rjest\u00f6n Unctadin vuosiraportti 1997 tarjoaa ytimekk\u00e4\u00e4n esityksen eriarvoisuuden kehityksest\u00e4. Siihen sis\u00e4ltyy keskeinen havainto muutosten ajoituksen yhdenmukaisuudesta maissa, joiden taloudellinen rakenne ja kulttuuri ovat hyvin erilaiset.<\/p>\n
"Samanaikaiset muutokset voidaan n\u00e4hd\u00e4 viitteen\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 tuloerojen kasvuun vaikuttavat kasvavassa m\u00e4\u00e4rin kaikille maille yhteiset voimat eli luonteeltaan globaalit voimat", Unctad arvioi.<\/p>\n
Sen mukaan eriarvoisuuden lis\u00e4\u00e4ntyminen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan yhteydess\u00e4 yht\u00e4kkiseen politiikan muutokseen, joka antaa markkinavoimille paljon aiempaa suuremman roolin.<\/p>\n
Kehitys on sis\u00e4\u00e4nrakennettua seurausta markkinoiden vapauttamisesta, yksityist\u00e4misest\u00e4 ja rakennesopeutuksella pakotetusta yhdentymisest\u00e4 maailmanmarkkinoihin. Samalla kasvaa riippuvuus markkinavoimista, jotka palkitsevat p\u00e4\u00e4omaa ty\u00f6voiman kustannuksella.<\/p>\n
Globalisaatioon liittyy vakava ja kasvava demokratiavaje, joka k\u00e4y p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 ilmeisemm\u00e4ksi. Meille jankutetaan jatkuvasti, miten tarpeellista on luopua talouden s\u00e4\u00e4ntelyst\u00e4. Mik\u00e4\u00e4n j\u00e4rjestelm\u00e4 ei kuitenkaan voi toimia ilman s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Todellinen kysymys kuuluukin: kuka tekee s\u00e4\u00e4nn\u00f6t ja kenen eduksi.<\/p>\n
T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 vain valtiot on pakotettu luopumaan s\u00e4\u00e4ntelyst\u00e4, vapauttamaan taloutta ja ennen kaikkea lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ty\u00f6markkinoiden joustavuutta niin, ett\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00f6iden on kilpailtava kesken\u00e4\u00e4n entist\u00e4 raivokkaammin samalla, kun heid\u00e4n asemansa k\u00e4y yh\u00e4 turvattomammaksi.<\/p>\n
Kun valtioiden valta v\u00e4henee, uudet s\u00e4\u00e4nn\u00f6t laaditaan kansainv\u00e4lisell\u00e4 tasolla. Ne hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n miltei aina kansalaisten sel\u00e4n takana ja ilman julkista keskustelua. Sen j\u00e4lkeen niiden noudattamista vartioivat ep\u00e4demokraattisesti valitut ja l\u00e4pin\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4t laitokset, kuten Kansainv\u00e4linen valuuttarahasto (IMF), Maailman kauppaj\u00e4rjest\u00f6 (WTO) sek\u00e4 muut kansainv\u00e4liset ja alueelliset byrokratiat.<\/p>\n
Globalisaation k\u00e4rjess\u00e4 ovat olleet suuryhti\u00f6t ja pankit, joten ei ole ihme, ett\u00e4 uudet s\u00e4\u00e4nn\u00f6t hy\u00f6dytt\u00e4v\u00e4t niit\u00e4 ja varmistavat markkinavoimille aina vain suuremmat vapaudet.<\/p>\n
N\u00e4m\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6t eiv\u00e4t suojele tavallisia ihmisi\u00e4, eiv\u00e4t edes lahjakkaita. Systeemi voi hyl\u00e4t\u00e4 kenet tahansa milloin tahansa. Globaalit ylikansalliset yritykset supistavat jatkuvasti henkil\u00f6st\u00f6\u00e4\u00e4n. Sata suurinta yrityst\u00e4 vastaa 15 prosentista koko maailman tuotantoa, mutta ne ty\u00f6llist\u00e4v\u00e4t alle 12 miljoonaa ihmist\u00e4. 1993-1996 ne kasvattivat myynti\u00e4\u00e4n yli nelj\u00e4nneksen, mutta jatkoivat ty\u00f6voiman v\u00e4hent\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n
Ylikansallisten monopolien ja oligopolien luomista ei est\u00e4 mik\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4nt\u00f6. Kolmen viime vuoden aikana kolme nelj\u00e4nnest\u00e4 kaikista suorista ulkomaisista investoinneista on suunnattu yhti\u00f6iden sulautumisiin ja yritysostoihin. Se johtaa s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisesti ty\u00f6paikkojen menetyksiin, ei uusia ty\u00f6paikkoja luoviin sijoituksiin.<\/p>\n
Sana "globalisaatio" viestitt\u00e4\u00e4 ajatusta, ett\u00e4 kaikki ihmiset maapallon kaikilta kolkilta on jotenkin saatu mukaan samaan liikkeeseen, jossa he marssivat yhdess\u00e4 kohti tulevaisuuden Luvattua maata. Totuus on kuitenkin juuri p\u00e4invastainen. Sen sijaan, ett\u00e4 globalisaatio kuljettaisi kaikkia kohti parempaa el\u00e4m\u00e4\u00e4, se sallii markkinavoimien "ottaa parhaat ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 loput" (take the best and leave the rest). (Inter Press Service) * Susan George johtaa Amsterdamissa toimivaa Transnational Institutea ja Pariisissa toimivaa Observatoire de la Mondialisationia. H\u00e4nen kirjallisesta tuotannostaan on suomennettu teos Velkabumerangi. 8 Copyright IPS, kaikki oikeudet pid\u00e4tet\u00e4\u00e4n.<\/p><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Pariisi, 10.02.99 (IPS) – Jos uusliberalistisen globalisaation sallitaan toteutua, alkavan vuosisadan politiikassa ei ole kyse siit\u00e4, kuka saa hallita ket\u00e4, tai edes siit\u00e4, mik\u00e4 osa kakusta kuuluu kullekin. Kyse on siit\u00e4, kenell\u00e4 on oikeus el\u00e4\u00e4… Continue Reading