Rio de Janeiro, 11.04.00 (IPS) – "\u00c4itini ei en\u00e4\u00e4 halunn ut pit\u00e4\u00e4<\/p>\n
<\/p>\n
minua, joten t\u00e4tini toi minut t\u00e4nne. \u00c4iti ei k\u00e4y minua katsomass a,<\/p>\n
eik\u00e4 kukaan muukaan", kertoo vuoden lastenkodissa el\u00e4nyt<\/p>\n
seitsem\u00e4nvuotias tytt\u00f6 Curitibassa Etel\u00e4-Brasiliassa.<\/p>\n
"Kolme suurinta toivettani? Haluaisin asua Italiassa ja<\/p>\n
haluaisin perheen, joka v\u00e4litt\u00e4\u00e4 minusta. Kolmatta toivomusta<\/p>\n
minulla ei ole", tytt\u00f6 vastaa Lidia Dobriankij Weberin<\/p>\n
kysymykseen. Weber on Paranan osavaltion yliopiston psykologian<\/p>\n
professori, joka tutkii hyl\u00e4ttyjen lasten tilannetta Brasiliassa.<\/p>\n
Brasiliassa on 161 miljoonaa asukasta, joista yli miljoona on<\/p>\n
lastenkodeissa ja muissa laitoksissa el\u00e4vi\u00e4 lapsia. Weberin mukaan<\/p>\n
hyl\u00e4ttyjen lasten suurin onnettomuus on se, ett\u00e4 vain harvalle<\/p>\n
heist\u00e4 l\u00f6ytyy uusi koti ja perhe.<\/p>\n
Vaikka vanhemmat eiv\u00e4t k\u00e4y edes katsomassa hylk\u00e4\u00e4mi\u00e4\u00e4n<\/p>\n
j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4, oikeuslaitos viivyttelee perhesiteen juridisen<\/p>\n
katkaisemisen kanssa. Sill\u00e4 v\u00e4lin lapset varttuvat liian vanhoiksi<\/p>\n
adoptoitavaksi, Weber syytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
N\u00e4in lapista kasvaa "hylki\u00f6it\u00e4", joiden sortumista rikoksen<\/p>\n
poluille kenenk\u00e4\u00e4n ei tarvitse ihmetell\u00e4, h\u00e4n jatkaa.<\/p>\n
Er\u00e4s kymmenlapsisen perheen hylk\u00e4\u00e4m\u00e4 10-vuotias tytt\u00f6 ker toi<\/p>\n
Weberille haaveilevansa siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4net adoptoitaisiin uuteen<\/p>\n
kotiin.<\/p>\n
"Mutta tuomari p\u00e4\u00e4tti, ettei minua adoptoida, joten sit\u00e4 ei<\/p>\n
tapahdu. Asuin kerran sijaisperheess\u00e4, mutta kun oikea \u00e4itini<\/p>\n
kuuli siit\u00e4, h\u00e4n halusikin minut takaisin", tytt\u00f6 jatkoi<\/p>\n
selitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, miten h\u00e4n p\u00e4\u00e4tyi uudelleen laitokseen.<\/p>\n
Brasilialaiset haluavat adoptoida vain pikkuvauvoja, joten jo<\/p>\n
2-3-vuotiaille lapsille on vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uutta kotia. Sit\u00e4<\/p>\n
vanhempien ainoa toivo ovat ulkomaalaiset, ja kouluik\u00e4\u00e4n<\/p>\n
ehtineiden on jokseenkin turha haaveilla uudesta kodista.<\/p>\n
My\u00f6s sukupuolinen syrjint\u00e4 on adoptioissa yleist\u00e4: 90<\/p>\n
prosenttia brasilialaisista haluaa tyt\u00f6n. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n tummaihoiset ja<\/p>\n
vammaiset lapset eiv\u00e4t tahdo kelvata adoptoijille.<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 otetaan avuksi ulkomaalaiset: Brasilian laki sallii<\/p>\n
ulkomaisen adoption vain niille lapsille, joiden ik\u00e4, rotu tai<\/p>\n
terveysongelmat est\u00e4v\u00e4t heit\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4st\u00e4 kasvatusvanhempia<\/p>\n
kotimaasta.<\/p>\n
Asiantuntijatkin ovat kuitenkin erimielisi\u00e4 kansainv\u00e4listen<\/p>\n
adoptioiden suotavuudesta. "Asiat olisi jotenkin saatava sille<\/p>\n
mallille, ett\u00e4 yhdenk\u00e4\u00e4n lapsen ei tarvitsi l\u00e4hte\u00e4 maasta", sa noo<\/p>\n
Claudia Cabral, joka johtaa Brasilian Terra dos Hommes –<\/p>\n
yhdistyst\u00e4. J\u00e4rjest\u00f6 v\u00e4litti aiemmin adoptiolapsia ulkomaille,<\/p>\n
mutta on sittemmin omistautunut yritykselle yhdist\u00e4\u00e4 lapset<\/p>\n
biologisiin vanhempiinsa.<\/p>\n
Cabralin mukaan yhdistys j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 en\u00e4\u00e4 muutamia kymmeni\u00e4<\/p>\n
adoptioita vuodessa ja niist\u00e4 kourallisen ulkomaille. Silloin<\/p>\n
kyseess\u00e4 ovat vakavasti sairaat tai vammaiset lapset.<\/p>\n
Leda de Azevedo Rio de Janeiron kaupungin sosiaalivirastosta<\/p>\n
puolestaan vakuuttui ulkomaisten adoptioiden siunauksellisuudesta<\/p>\n
k\u00e4yty\u00e4\u00e4n Ruotsissa katsomassa sinne muuttaneiden lasten elinoloja.<\/p>\n
H\u00e4n vaatii nyt ulkomaille adoptoimisen helpottamista Brasiliassa.<\/p>\n
Azevedo tapasi Ruotsissa seitsem\u00e4n brasilialaista lasta,<\/p>\n
jotka olivat kaikki mustaihoisia. Osa heist\u00e4 kuului samaan<\/p>\n
sisarusparveen. Se vaikeuttaa adoptiokodin l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4 Brasiliassa,<\/p>\n
sill\u00e4 lain mukaan sisaruksien tulee p\u00e4\u00e4st\u00e4 samaan perheeseen. Yk si<\/p>\n
lapsista k\u00e4rsi lis\u00e4ksi vakavista neurologisista ongelmista.<\/p>\n
Azevedo on otettu siit\u00e4, miten paljon kiintymyst\u00e4 lapset<\/p>\n
saavat ruotsalaiskodeissa, ja miten hyvin he p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4t koulussa.<\/p>\n
H\u00e4n kiittelee my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 vanhemmat kertovat lapsille n\u00e4id en<\/p>\n
synnyinmaasta ja koettavat s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 jotakin heid\u00e4n<\/p>\n
kulttuuriperinn\u00f6st\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
(Inter Press Service) .<\/p><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Rio de Janeiro, 11.04.00 (IPS) – "\u00c4itini ei en\u00e4\u00e4 halunn ut pit\u00e4\u00e4minua, joten t\u00e4tini toi minut t\u00e4nne. \u00c4iti ei k\u00e4y minua katsomass a,eik\u00e4 kukaan muukaan", kertoo vuoden lastenkodissa el\u00e4nytseitsem\u00e4nvuotias tytt\u00f6 Curitibassa Etel\u00e4-… Continue Reading