Cotonou, 21.08.00 (IPS) – Yhdeks\u00e4n Sah aran etel\u00e4puolisen Afrikan ranskankielist\u00e4 maata on voinut viett\u00e4\u00e4 elokuussa itsen\u00e4istymisens\u00e4 40-vuotisp\u00e4iv\u00e4\u00e4. Paikallisten asiantuntijoiden mukaan syyt\u00e4 juhlimiseen ei juuri l\u00f6ydy, sill\u00e4 olot noissa maissa ovat pikemminkin huonontuneet itsen\u00e4isyyden aikana.<\/p>\n
<\/p>\n
Ranskankielisen Afrikan itsen\u00e4istymisaalto alkoi 1958 Guineasta. Kaksi vuotta my\u00f6hemmin Ranska my\u00f6nsi itsen\u00e4isyyden valtaosalle L\u00e4nsi- ja Keski-Afrikassa sijainneista siirtomaistaan. Belgia seurasi esimerkki\u00e4 vapauttaen samana vuonna Belgian Kongon (nykyinen Kongon demokraattinen tasavalta), Ruandan ja Burundin.<\/p>\n
Elokuussa 1960 kohtalonsa ottivat omiin k\u00e4siins\u00e4 Togon, Beninin, Norsunluurannikon, Nigerin, Malin, Burkina Fason, Brazzavillen Kongon, Gabonin ja Senegalin kansat.<\/p>\n
Noiden maiden asukkaat olivat siin\u00e4 autuaassa luulossa, ett\u00e4 itsen\u00e4isyys toisi lopun k\u00e4rsimykselle, kurjuudelle ja n\u00f6yryytykselle, jota yli sata vuotta jatkunut eurooppalaisten valta oli merkinnyt. Todellisuus osoittautui kuitenkin toisenlaiseksi.<\/p>\n
"Oikeastaan mik\u00e4\u00e4n ei muuttunut. Meill\u00e4 on yh\u00e4 samat ongelma t kuin ennen itsen\u00e4istymist\u00e4: korruptiota, sukulaisten suosintaa, vastuuttomuutta", Beninin katolisen kirkon pappi Raymond Goudjo huokaa.<\/p>\n
Ranskan ja Belgian entisten siirtomaiden ongelmat ovat itse asiassa pahentuneet. Nykyisin niit\u00e4 koettelevat \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen k\u00f6yhyys, aids ja muut tautiepidemiat, sis\u00e4llissodat, kansanmurhat, pakolaistulvat ja n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4t. Maiden enemmist\u00f6 luokitellaan kaikkein k\u00f6yhimpien valtioiden kastiin.<\/p>\n
Afrikan yhten\u00e4isyysj\u00e4rjest\u00f6n OAU:n entinen p\u00e4\u00e4sihteeri Ede m Kodjo panee katastrofin afrikkalaisten johtajien ep\u00e4p\u00e4tevyyden ja virheiden tiliin. Johdon holtittomuus on my\u00f6s tehnyt kansalaiset aroiksi puuttumaan tapahtumiin.<\/p>\n
Monet tarkkailijat yhtyv\u00e4t k\u00e4sitykseen siit\u00e4, ett\u00e4 siirtomaa – aika tuotti afrikkalaisia poliitikkoja, jotka eiv\u00e4t kyenneet kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n taloutta tai takaamaan kansalaisilleen hyvinvointia.<\/p>\n
R\u00e4ikeimm\u00e4n esimerkin tarjoaa Kongon demokraattinen tasavalta. Kun maa itsen\u00e4istyi Belgian vallasta kes\u00e4ll\u00e4 1960, sill\u00e4 oli huomattavat taloudelliset voimavarat: hyv\u00e4kuntoisia teit\u00e4 ja rautateit\u00e4, yksi Afrikan harvoista lentoyhti\u00f6ist\u00e4, perusteollisuutta ja vakaa valuutta.<\/p>\n
Nyt 40 vuotta my\u00f6hemmin rakenteet ovat raunioina ja Kongo on kyps\u00e4 konkurssiin. Tuhon on viimeistellyt useita vuosia jatkunut verinen sis\u00e4llissota.<\/p>\n
Moni syytt\u00e4\u00e4 poliitikkojen itsekkyytt\u00e4. "Valtaan on p\u00e4\u00e4ssy t paljon opportunisteja. He kaappasivat kansalta vallan ja ryhtyiv\u00e4t rosvoamaan kansallisomaisuutta. Valtion varoja ja tavaraa kavallettiin rutiininomaisesti, mutta tekij\u00f6it\u00e4 ei koskaan rangaistu", tilitt\u00e4\u00e4 Kitima Kasendwe, itsekin poliitikko.<\/p>\n
Arvio p\u00e4tee my\u00f6s rikkaat \u00f6ljyvarat omistavaan Brazzavillen Kongoon. Senkin asukkaat luonnehtivat itsen\u00e4isyyden nelj\u00e4\u00e4 vuosikymment\u00e4 surkeuden ajaksi.<\/p>\n
"Maaper\u00e4 on hedelm\u00e4llist\u00e4 kautta maan; mit\u00e4 tahansa voi viljell\u00e4. Maamme tuottaa runsaasti korkealaatuista puuta, ja kalastukseen on hyv\u00e4t mahdollisuudet. Lis\u00e4ksi maaper\u00e4st\u00e4mme l\u00f6y tyy \u00f6ljy\u00e4, kaasua, rautaa, kultaa, timantteja ja muita mineraaleja", Brazzavillen Kongon presidentti Denis Sassou Nguesso muistutti vuosi sitten itsen\u00e4isyyden 39-vuotisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n p uheessa.<\/p>\n
Jotkut asiantuntijat selitt\u00e4v\u00e4t entisten siirtomaiden vaikeuksia sill\u00e4, ett\u00e4 ne eiv\u00e4t yksinkertaisesti olleet kypsi\u00e4 itsen\u00e4istym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
"Afrikkalaiset olivat 1960-luvulla viel\u00e4 orjia, jotka tottelivat is\u00e4nti\u00e4\u00e4n. Ei orja voinut muuttua is\u00e4nn\u00e4ksi ollessaa n yh\u00e4 entisen is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 ikeen alla", togolainen toimittaja Gabriel Baglo pohtii.<\/p>\n
"Belgialaiset eiv\u00e4t vaivautuneet valmistamaan kongolaisia itsen\u00e4isyyteen. Siirtomaaherroja ei vieh\u00e4tt\u00e4nyt ajatus uudesta eliitist\u00e4, joka korvaisi heid\u00e4t. Kongossa ei itsen\u00e4isyyden koittaessa ollut esimerkiksi lainkaan l\u00e4\u00e4k\u00e4reit\u00e4, oli vain l\u00e4\u00e4ketieteellisi\u00e4 avustajia", professori George Sayal kertoo.<\/p>\n
Malilainen Mamadou Fofana moittii afrikkalaisia siit\u00e4, ett\u00e4 he ajoivat itsen\u00e4istymisen j\u00e4lkeen valkoiset mantereeltaan liian h\u00e4t\u00e4isesti, vaikka n\u00e4iden asiantuntemusta olisi tarvittu kipe\u00e4sti.<\/p>\n
Burkina Fason oppositiopuolueen johtaja Herman Yameogo valittaa ranskankielisen Afrikan valtioiden keskin\u00e4isen yhteisty\u00f6n heikkoutta, vaikka Ranska jo aikoinaan perusti niille omat j\u00e4rjest\u00f6t L\u00e4nsi-Afrikkaan ja p\u00e4iv\u00e4ntasaajalle.<\/p>\n
"Jos olisimme k\u00e4ytt\u00e4neet hyv\u00e4ksemme n\u00e4it\u00e4 rakenteita sillo in, kun kansakunnan ajatus oli ep\u00e4varma, olisimme voineet rakentaa suuria yhteis\u00f6j\u00e4 ja helpottaa nykyisi\u00e4 integraatiopyrkimyksi\u00e4mme" , Yameogo sanoo.<\/p>\n
Togolainen historioitsija Atsutse Kokouvi Agbobli v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Afrikan nykyiset sodat johtuvat siit\u00e4, ett\u00e4 l\u00e4nsimaat kilpailevat ankarasti maanosan rikkauksien hallinnasta. H\u00e4nen mukaansa suurin osa Afrikan maista ei ole itsen\u00e4isi\u00e4 sanan todellisessa merkityksess\u00e4.<\/p>\n
Togon presidentti Gnassingbe Eyadema muistuttaa, ett\u00e4 poliittinen itsen\u00e4isyys on vasta ensi askel tiell\u00e4 kohti taloudellista riippumattomuutta. Jotta Afrikka p\u00e4\u00e4sisi kest\u00e4v\u00e4\u00e4 n kehitykseen, tarvittaisiin rauhaa, turvallisuutta ja vakautta.<\/p>\n
Entinen OAU-johtaja Edem Kodjo sanoo, ett\u00e4 vapautuneet siirtomaat romahtivat taloudellisesti, koska ne eiv\u00e4t osanneet laatia sopivia kehityksen strategioita. Riippuvuuden ulkopuolisesta avusta olisi pit\u00e4nyt v\u00e4henty\u00e4 eik\u00e4 kasvaa.<\/p>\n
"Afrikan talouden rakenne ei ole kypsynyt 40 vuodessa. Afrikka on aina ollut manner, jossa tuotetaan sit\u00e4, mit\u00e4 ei kuluteta ja kulutetaan sit\u00e4, mit\u00e4 ei tuoteta", Kodjo havainnollistaa.<\/p>\n
H\u00e4n kehottaa Afrikan maita vaihtamaan vientikeskeisen ajattelun strategiaan, joka katsoo sis\u00e4\u00e4n p\u00e4in. Tavoitteena olisi luoda Afrikan oma tuotanto ja sis\u00e4iset markkinat, joilta liikenisi rahoitusta investointeihinkin.<\/p>\n
Togon parlamentin puhemies Mensa Agbeyome Kodjo on samoilla linjoilla. "Ratkaisu Afrikan ongelmiin l\u00f6ytyy yhten\u00e4isyydest\u00e4, rauhasta ja talouden yhdentymisest\u00e4. Yksitt\u00e4iset maat eiv\u00e4t pysty kilpailemaan kansainv\u00e4lisill\u00e4 markkinoilla, mutta yhteisty\u00f6ll\u00e4 voimme p\u00e4\u00e4st\u00e4 irti taloudellisesta riippuvuudesta." (Inter Press Service) .<\/p><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Cotonou, 21.08.00 (IPS) – Yhdeks\u00e4n Sah aran etel\u00e4puolisen Afrikan ranskankielist\u00e4 maata on voinut viett\u00e4\u00e4 elokuussa itsen\u00e4istymisens\u00e4 40-vuotisp\u00e4iv\u00e4\u00e4. Paikallisten asiantuntijoiden mukaan syyt\u00e4 juhlimiseen ei juuri l\u00f6ydy, sill\u00e4 olot noissa… Continue Reading