Ramallah, 29.04.02 (IPS) – Nimeni on Abed Khalil ja ty\u00f6skentelen kirjanpit\u00e4j\u00e4n\u00e4 Palestiinan itsehallinnossa. Olemme olleet presidentti Jasser Arafatin p\u00e4\u00e4majassa siit\u00e4 saakka, kun Israelin sotilaat ja panssarivaunut piirittiv\u00e4t sen huhtikuun alussa. <\/p>\n
<\/p>\n
Rakennuksessa on useita satoja palestiinalaisia virkamiehi\u00e4. Olemme varmoja siit\u00e4, ett\u00e4 elleiv\u00e4t 40 kansainv\u00e4list\u00e4 rauhanaktivistia olisi tukenamme, Israelin p\u00e4\u00e4ministeri Ariel Sharon olisi l\u00e4hett\u00e4nyt joukkonsa tappamaan meid\u00e4t.<\/p>\n
Tilanteemme on viime aikoina hiukan kohentunut. Eniten minua ilahdutti se, ett\u00e4 saimme savukkeita, sill\u00e4 ilman niit\u00e4 k\u00e4rsin ankarasta p\u00e4\u00e4ns\u00e4ryst\u00e4. Meill\u00e4 on my\u00f6s juoksevaa vett\u00e4 ja aiempaa enemm\u00e4n ruokaa. Yksi pitaleip\u00e4 ja t\u00f6lkillinen papuja ei kuitenkaan riit\u00e4 nelj\u00e4n ihmisen hengenpitimiksi.<\/p>\n
Kukaan ei kykene nukkumaan. \u00d6isin yrit\u00e4mme soitella puhelimilla, jotka viel\u00e4 toimivat. En ole saanut selville, onko perheeni elossa vai kuollut.<\/p>\n
Kotini oli Jeninin pakolaisleiriss\u00e4. Isovanhemmat ja serkut mukaan lukien perheeseemme kuului 20 j\u00e4sent\u00e4, ja me asuimme kaikki samassa kaksikerroksisessa talossa. Tilanpuute ei ahdistanut, ja p\u00e4iv\u00e4t kuluivat arkisissa askareissa. <\/p>\n
Kaikki on nyt mennytt\u00e4. N\u00e4in rauniot pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sitten al-Jazeera-televisiokanavan l\u00e4hetyksess\u00e4. Ohjelmassa sanottiin, ett\u00e4 kuvassa oli meid\u00e4n katumme, mutta min\u00e4 ep\u00e4ilin heid\u00e4n erehtyneen. Sitten n\u00e4in yst\u00e4v\u00e4ni kaupan j\u00e4\u00e4nn\u00f6kset. Ovessa oli yh\u00e4 h\u00e4nen mainoskylttins\u00e4, mutta ovi virui betonil\u00e4j\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 siin\u00e4, miss\u00e4 rakennus ennen oli. En saata uskoa n\u00e4kem\u00e4\u00e4ni.<\/p>\n
Aloitin viime vuonna ty\u00f6n ohessa opinnot al-Qudsin yliopistossa Jerusalemissa. Vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 olisin valmistunut kirjanpit\u00e4j\u00e4ksi. Opiskelin ahkerasti, kunnes Israelin sulkupolitiikka teki luennoilla k\u00e4ymisen mahdottomaksi. Kerrankin jouduin jonottamaan kymmenen tuntia Jerusalemin ja Ramallahin v\u00e4liin pystytetyll\u00e4 al-Ramin tarkastusasemalla.<\/p>\n
Ennen kuin ryhdyin opiskelemaan, k\u00e4vin t\u00f6iss\u00e4 Israelissa Netanyan rannikkokaupungissa. Minulla ei ollut ty\u00f6lupaa, mutta rajan yli oli helppo livahtaa sivuteit\u00e4 pitkin. Kun tielle ilmestyi esteit\u00e4, valitsimme toisen reitin. Ty\u00f6 oli raskasta, ja palestiinalaisia – jopa niit\u00e4 jotka puhuivat hepreaa – kohdeltiin viel\u00e4 huonommin kuin romanialaisia ja thaimaalaisia vierasty\u00f6l\u00e4isi\u00e4. Kestin sen, koska perheeni tarvitsi kipe\u00e4sti rahaa.<\/p>\n
T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Ramallahin piiritetyss\u00e4 hallintorakennuksessa pelk\u00e4\u00e4mme kaikki, mit\u00e4 seuraavaksi tapahtuu. Jos l\u00e4hden t\u00e4\u00e4lt\u00e4, en tied\u00e4 minne menn\u00e4. Todenn\u00e4k\u00f6isesti israelilaiset pakottavat meid\u00e4t ulos t\u00e4\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n
Jouduin 14-vuotiaana Keziot-nimiseen paikkaan. Se oli niin kauhea, ett\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 ep\u00e4ilen, oliko sit\u00e4 olemassakaan. <\/p>\n
Keziot oli keskelle autiomaata pystytetty vankila. Se sijaitsi Israelin etel\u00e4osissa, l\u00e4hell\u00e4 Egyptin rajaa. Kukaan ei p\u00e4\u00e4ssyt sinne, sill\u00e4 vierailijoita ei sallittu. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n asianajajia ei p\u00e4\u00e4stetty vankilaan, koska sinne teljetyt olivat "hallinnollisia vankeja", tyrm\u00e4ss\u00e4 ilman syytteit\u00e4 ja oikeudenk\u00e4ynti\u00e4.<\/p>\n
Sotilaat rakensivat puskutraktoreilla hiekkadyyneist\u00e4 vallit vankilan ymp\u00e4rille. Aurinko poltti kuin tuli. Siell\u00e4 ei ollut rakennuksia, ainoastaan selleiksi jaettuja telttoja.<\/p>\n
Min\u00e4 jouduin Keziotiin ensimm\u00e4isen intifadan (palestiinalaisten kansannousun 1987-1993) aikana kuudeksi kuukaudeksi, koska heittelin kivill\u00e4 Jeniniin tulleita sotilaita. Keziotia pahempaa painajaista tuskin voi kuvitella.<\/p>\n
Selleiss\u00e4 oli maalattia, joten skorpionit ja k\u00e4\u00e4rmeet p\u00e4\u00e4siv\u00e4t y\u00f6ll\u00e4 helposti sis\u00e4\u00e4n. Ilman valoja niiden jahtaaminen oli mahdotonta. Pakoonkaan niit\u00e4 ei p\u00e4\u00e4ssyt, koska selli oli hyvin pieni.<\/p>\n
Jos ei suostunut kertomaan tietoja pakolaisleirin asukkaista, sotilaat hakkasivat. Kertominen puolestaan vahvisti sotilaiden mukaan sen, ett\u00e4 oli terroristi, joten vankeus piteni. Ja taas hakattiin.<\/p>\n
Keziot suljettiin 1995. N\u00e4in uutisissa, kuinka viimeiset vangit p\u00e4\u00e4stettiin ulos. Se pani k\u00e4teni t\u00e4risem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Eilen er\u00e4s ihmisoikeusj\u00e4rjest\u00f6ss\u00e4 toimiva juutalainen yst\u00e4v\u00e4ni soitti minulle. H\u00e4n kertoi, ett\u00e4 Sharon on avannut Keziotin uudelleen. Yst\u00e4v\u00e4ni kertoi kuulleensa vankilassa ty\u00f6skentelev\u00e4lt\u00e4 israelilaiselta, ett\u00e4 sotilaat murskaavat vankien varpaita ja sormia saadakseen heilt\u00e4 tunnustuksen. Jeninist\u00e4 ja muista leireist\u00e4 on alettu vied\u00e4 miehi\u00e4 Keziotiin.<\/p>\n
Min\u00e4 en koskaan palaa sinne.<\/p>\n<\/p>\n
(Inter Press Service)<\/p>\n<\/p>\n
* Abed Khalil kertoi tarinansa puhelimitse Washingtonissa ilmestyv\u00e4n Middle East Report -lehden toimittajalle Ian Urbinalle, joka laati siit\u00e4 kolumnin IPS:lle. Se tapahtui ennen kuin p\u00e4\u00e4majan piirityksen lopettamisesta sovittiin.<\/p>\n<\/p>\n
(c) Copyright IPS. Kaikki oikeudet pid\u00e4tet\u00e4\u00e4n.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Ramallah, 29.04.02 (IPS) – Nimeni on Abed Khalil ja ty\u00f6skentelen kirjanpit\u00e4j\u00e4n\u00e4 Palestiinan itsehallinnossa. Olemme olleet presidentti Jasser Arafatin p\u00e4\u00e4majassa siit\u00e4 saakka, kun Israelin sotilaat ja panssarivaunut piirittiv\u00e4t sen huhtikuun al… Continue Reading