Miami, 19.03.07 (IPS) – Euroopan yhdentyminen on j\u00e4m\u00e4ht\u00e4nyt paikoilleen sen j\u00e4lkeen, kun ranskalaiset ja hollantilaiset hylk\u00e4siv\u00e4t EU:n perustuslain vuonna 2005. Monen tarkkailijan mielest\u00e4 umpikujaan on vienyt voimakkaan johtajuuden puute.<\/p>\n
<\/p>\n
Ranskan Jacques Chirac poistuu pian kuvioista, Britannian Tony Blair tekee l\u00e4ht\u00f6\u00e4, Italian Romano Prodi tasapainoilee. Kaikki kaatuu nyt EU:ssa puhetta johtavan Saksan liittokanslerin Angela Merkelin harteille.<\/p>\n
Toista oli 50 vuotta sitten.<\/p>\n
Euroopan unioni juhlii 25. maaliskuuta 50 vuotta t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 Rooman sopimusta, jolla perustettiin Euroopan talousyhteis\u00f6 EEC. T\u00e4rkein saavutus olivat yhteismarkkinat, jotka luotiin tavaroiden, palveluiden, p\u00e4\u00e4omien ja ihmisten liikkuvuuden helpottamiseksi.<\/p>\n
Euroopan yhdentymisen alkuaikojen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6it\u00e4 on luonnehdittu kansan mielipiteist\u00e4 piittaamattomiksi, n\u00e4kemyksellisiksi teknokraateiksi ja maailmankansalaisiksi. <\/p>\n
Heihin kuuluivat ranskalaiset Jean Monnet ja Robert Schuman, saksalainen Konrad Adenauer, italialainen Alcide de Gasperi ja belgialainen Paul-Henri Spaak. Euroopan unioni on paljossa velkaa heille menestyksest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Historia antaa tunnustusta jopa kansallismielisille johtajille, kuten Ranskan Charles de Gaullelle ja Britannian Margaret Thatcherille. My\u00f6s Saksan Helmut Kohlin, Ranskan Francois Mitterandin ja Espanjan Felipe Gonzalezin panos muistetaan. Heill\u00e4 ei ole nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 perillisi\u00e4.<\/p>\n
Ilman yhteis\u00f6n isien p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4ist\u00e4 johtajuutta mik\u00e4\u00e4n ei olisi ollut mahdollista. Eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n olisi kest\u00e4v\u00e4\u00e4 ilman instituutioita, sivilisaation tukipylv\u00e4it\u00e4.<\/p>\n
Monnet uskoi, ett\u00e4 yhdentyminen on rakennettava lujien riippumattomien yksik\u00f6iden varaan ja kullekin niist\u00e4 on turvattava riitt\u00e4v\u00e4 rahoitus. <\/p>\n
N\u00e4m\u00e4 miehet halusivat v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 menneisyyden virheet. He torjuivat suurelliset liittovaltiohankkeet, joiden takana ei ollut poliittista tahtoa. Ne eiv\u00e4t tarjonneet taloudellista ja sosiaalista vakautta eiv\u00e4tk\u00e4 kyenneet est\u00e4m\u00e4\u00e4n Eurooppaa alati uhkaavia sotia.<\/p>\n
Heid\u00e4n oli my\u00f6s kyett\u00e4v\u00e4 rohkeisiin uudistuksiin, joissa valittiin elitistinen, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6nl\u00e4heinen toimintatapa.<\/p>\n
Alkuaikojen johtajat eiv\u00e4t luottaneet kansaan, joka oli joutunut totalitaaristen ideologioiden panttivangiksi. Nuo opinkappaleet yhdistettyin\u00e4 rasistiseen \u00e4\u00e4rikansallismielisyyteen olivat ajaneet eurooppalaisen sivilisaation tuhon partaalle.<\/p>\n
Monnet, Schuman ja Rooman sopimuksen laatijat tunsivat itsens\u00e4 syytt\u00f6miksi, vaikka he my\u00f6nsiv\u00e4t eurooppalaisten kollektiivisen syyllisyyden sotien synnytt\u00e4miseen. Heid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n oli edist\u00e4\u00e4 vauhtiin p\u00e4\u00e4ssytt\u00e4 vakuuttavaa yhdentymist\u00e4. <\/p>\n
He ottivat riskej\u00e4, jotka olisivat saattaneet vaarantaa heid\u00e4n uransa. He eiv\u00e4t olleet vastuussa Jumalalle, historialle tai kansakunnalle, vaan Euroopalle, jolta he poistivat Hitlerin luoman virheellisen arjalaisen leiman.<\/p>\n
Alkuaikojen johtajat olivat vapaita turhasta poliittisesta painolastista. He olivat viisaasti uskollisia sek\u00e4 atlanttiselle yhteisty\u00f6lle ett\u00e4 yleiseurooppalaisuudelle. <\/p>\n
Ilman Yhdysvaltain my\u00f6t\u00e4mielisyytt\u00e4 yhdentymishanke olisi ep\u00e4onnistunut, sill\u00e4 USA:lla oli Marshall-apunsa ja ydinsateenvarjonsa. Johtajat v\u00e4istiv\u00e4t kohtalokkaan valinnan Ven\u00e4j\u00e4n siirtomaan ja Yhdysvaltain protektoraatin v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n
Yhteis\u00f6n ensimm\u00e4iset johtajat yhdistiv\u00e4t liberaalin ajattelun sosialistisiin ihanteisiin. Kapitalistista j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 vahvistettiin taloudellisesti ja huolehtimalla hyvinvoinnista.<\/p>\n
Tarve l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sovitteluratkaisu teki mahdolliseksi vasemmistolaisten ja oikeistolaisten menestyksellisen yhteisty\u00f6n. T\u00e4m\u00e4 perint\u00f6 el\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/p>\n
Asettumalla kansan yl\u00e4puolelle alkuaikojen johtajat saattoivat j\u00e4tt\u00e4\u00e4 mielipidekyselyt ja rahvaan oikut omaan arvoonsa. He v\u00e4lttiv\u00e4t nationalismin uuden esiinnousun ja yhdentymiskehityksen nykyisen riippuvuuden vaalikausista. Nykyisill\u00e4 johtajilla ei ole t\u00e4llaiseen varaa. Tai ainakaan he eiv\u00e4t uskalla ottaa siihen liittyvi\u00e4 riskej\u00e4.<\/p>\n
(Inter Press Service) <\/p>\n
*Joaquin Roy on Miamin yliopiston Jean Monnet -professori ja EU-keskuksen johtaja <\/p>\n<\/p>\n
(c) Copyright IPS. Kaikki oikeudet pid\u00e4tet\u00e4\u00e4n.<\/p><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Miami, 19.03.07 (IPS) – Euroopan yhdentyminen on j\u00e4m\u00e4ht\u00e4nyt paikoilleen sen j\u00e4lkeen, kun ranskalaiset ja hollantilaiset hylk\u00e4siv\u00e4t EU:n perustuslain vuonna 2005. Monen tarkkailijan mielest\u00e4 umpikujaan on vienyt voimakkaan johtajuuden puute.<\/p>\n
Ra… Continue Reading