Lissabon, 30.08.04 (IPS) – Useimmat Euroopan unionin maihin paremman el\u00e4m\u00e4n toivossa tulleet ulkomaalaiset joutuvat k\u00e4ym\u00e4\u00e4n pitk\u00e4n ja painajaismaisen kamppailun saadakseen edes tilap\u00e4isen oleskeluluvan. Lahjakkuus urheilussa kuitenkin poistaa esteet kuin taikaiskusta. <\/p>\n
<\/p>\n
Huippu-urheilijoille "Euroopan linnakkeen" portit ovat sepposen sel\u00e4ll\u00e4\u00e4n, ja jopa kansalaisuus j\u00e4rjestyy nopeinta mahdollista tiet\u00e4.<\/p>\n
Tuoreita esimerkkej\u00e4 on useita. Niihin kuuluu Nigeriassa syntynyt Francis Obikwelu, joka toi Portugalille hopeamitalin miesten sadan metrin juoksussa Ateenan olympialaisissa.<\/p>\n
Ennen Obikwelun juoksijanlahjojen paljastumista h\u00e4n ehti muiden afrikkalaisten maahanmuuttajien tapaan k\u00e4rsi\u00e4 kovaa kohtelua Portugalin rakennusteollisuuden palveluksessa.<\/p>\n
Kun juoksu-ura urkeni, Obikwelu sai kansalaisuuden vaikeuksitta, ja on nyt Portugalin suurin urheilusankari.<\/p>\n
P\u00e4invastaisen esimerkin tarjoaa angolalainen puutarhuri Jos\u00e9 Charuto, jolle kansalaisuutta ei ole my\u00f6nnetty, vaikka h\u00e4n on asunut laillisesti Portugalissa 14 vuotta. H\u00e4n on nyt pyyt\u00e4nyt SOS-Racismo -j\u00e4rjest\u00f6\u00e4 avukseen taistelussa toivotonta byrokratiaa vastaan.<\/p>\n
Brasilialaissyntyinen jalkapalloilija Anderson Luiz de Sousa "Deco", joka tunnetaan FC Porton maalitykkin\u00e4, sen sijaan sai erikoiskohtelun.<\/p>\n
H\u00e4n p\u00e4\u00e4si pelaamaan Portugalin joukkueessa saatuaan kansalaisuuden likimain yhdess\u00e4 y\u00f6ss\u00e4. Toisen jalkapallot\u00e4hden, Lu\u00eds Figon, kiihkokansalliset vastalauseet j\u00e4tettiin omaan arvoonsa.<\/p>\n
Portugalin maahanmuuttoviranomaiset my\u00f6nt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 brasilialainen jalkapallosankari sai pikak\u00e4sittelyn h\u00e4neen kohdistuneen "suuren kansallisen kiinnostuksen vuoksi".<\/p>\n
Urheilijoiden vilkastunut muuttoliike on jo alkanut askarruttaa Kansainv\u00e4list\u00e4 yleisurheiluliittoa (IAAF) ja Kansainv\u00e4list\u00e4 olympiakomiteaa (IOC), jotka ovat asettaneet ty\u00f6ryhmi\u00e4 tutkimaan ilmi\u00f6t\u00e4.<\/p>\n
Obikwelu on vain yksi sadoista ammattiurheilijoista, jotka kilpailivat Ateenassa sellaisten maiden lippujen alla, joiden kieli, kulttuuri ja historia ovat heille enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n vieraita.<\/p>\n
IAAF:n s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaan kansallisuutta vaihtavan urheilijan on odotettava kolme vuotta ennen kilpailemaan p\u00e4\u00e4sy\u00e4. Karenssin voi kuitenkin lyhent\u00e4\u00e4 vuoteen, jos kummatkin maat hyv\u00e4ksyv\u00e4t sen.<\/p>\n
Sydneyss\u00e4 vuoden 2000 olympiakisoissa hopeaa naisten sadalla metrill\u00e4 voittanut Gloria Aloize edustaa nyt Espanjaa. H\u00e4n kertoo vaihtaneensa kotimaata Nigerian huonojen harjoitusolosuhteiden vuoksi.<\/p>\n
Viime aikoihin asti kehitysmaiden urheilijat tapasivat anoa kansalaisuutta kotimaansa siirtomaakauden em\u00e4maasta, kuten Britanniasta, Ranskasta, Hollannista, Portugalista tai Espanjasta.<\/p>\n
Esimerkiksi Ranskan ja Hollannin jalkapallomaajoukkueissa ei sitten 1980-luvun alun ole juurikaan n\u00e4hty etniselt\u00e4 alkuper\u00e4lt\u00e4\u00e4n ranskalaisia tai hollantilaisia pelaajia. Hollannin pelaajat tulevat Hollannin Antilleilta ja Ranskan edustajat Afrikasta.<\/p>\n
Nyttemmin "urheilun globalisaatioon" ovat tulleet mukaan my\u00f6s siirtomaahistoriaa vailla olevat maat, kuten Tanska, Slovenia, Unkari ja Israel. <\/p>\n
Esimerkiksi jamaikalaissyntyinen Merlene Ottey edusti Ateenassa Sloveniaa, jossa h\u00e4n on asunut vuodesta 1998.<\/p>\n
Unkarin miesten k\u00e4sipallojoukkueeseen taas kuuluu nykyisin kolme entist\u00e4 kuubalaisurheilijaa: Carlos P\u00e9rez, Reinaldo Hern\u00e1ndez ja Ivo D\u00edaz, jotka ovat olleet kolme vuotta Unkarin kansalaisia.<\/p>\n
Britannia ep\u00e4si kansalaisuuden kuubalaiselta Yamile Aldamalta, koska t\u00e4m\u00e4 ei t\u00e4ytt\u00e4nyt kaikkia ehtoja. Aldama otti sitten Sudanin passin ja edusti maata naisten kolmiloikassa Ateenassa.<\/p>\n
Eniten "uuskansalaisia" mahtui kuitenkin Israelin olympiajoukkueeseen, jonka j\u00e4senist\u00e4 puolet oli kotoisin entisen Neuvostoliiton alueelta.<\/p>\n
Entisten neuvostotasavaltojen kehno taloudellinen tilanne on ajanut huippu-urheilijat etsim\u00e4\u00e4n uutta kotia. Heit\u00e4 n\u00e4htiin Ateenassa muun muassa Australian, Tanskan, Yhdysvaltain ja Espanjan v\u00e4reiss\u00e4.<\/p>\n
L\u00e4ntiset teollisuusmaat eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 ole ainoita urheilusiirtolaisuuden kohdemaita. Yleisurheilun maailmanmestaruuskisoissa Pariisissa 2003 her\u00e4tti erityist\u00e4 huomiota se, ett\u00e4 v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kymmenen kenialaista keskimatkan juoksijaa oli siirtynyt edustamaan Persianlahden \u00f6ljyvaltioita. <\/p>\n
Urheilijoiden muuttoliikett\u00e4 ei ihan aina innoita raha. Kreikkalainen naisten keih\u00e4\u00e4nheiton maailmanmestari Sofia Sakorafa halusi edustaa Ateenassa Palestiinaa, mutta olympiakomitea torjui sen, vaikka h\u00e4nell\u00e4 on palestiinalainen passi.<\/p>\n
(Inter Press Service)<\/p><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Lissabon, 30.08.04 (IPS) – Useimmat Euroopan unionin maihin paremman el\u00e4m\u00e4n toivossa tulleet ulkomaalaiset joutuvat k\u00e4ym\u00e4\u00e4n pitk\u00e4n ja painajaismaisen kamppailun saadakseen edes tilap\u00e4isen oleskeluluvan. Lahjakkuus urheilussa kuitenkin poistaa es… Continue Reading