New York, 29.05.17 (IPS) – Maailma sai ensimm\u00e4isen naispuolisen p\u00e4\u00e4ministerin vuonna 1960, kun Sirimavo Bandaranaike valittiin Sri Lankan johtoon. Sata naista on sittemmin ollut valtion tai hallituksen johdossa erilaisin tuloksin.<\/p>\n
<\/p>\n
Sukupuolten yhdenvertaisuus vahvistettiin YK:n peruskirjassa 1945, vaikka kaikkia valtioita johti silloin mies. <\/p>\n
Tasa-arvo on sittemmin korostunut puheissa, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 se on edennyt verkkaan. Vuoden 2017 alussa maailman maiden parlamenttien j\u00e4senist\u00e4 oli naisia 23 prosenttia, ministereist\u00e4 18 ja valtioiden johtajista 5 prosenttia.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n jutun kirjoittaja on tutkinut kirjassaan Women of Politics 73 naispresidentin ja -p\u00e4\u00e4ministerin toimintaa 53 maassa vuosina 1960\u20132010. Johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s on, ett\u00e4 heill\u00e4 ei ollut helppoa.<\/p>\n
Naisia nousi harvakseltaan valtaan muualla paitsi Pohjois-Afrikassa ja L\u00e4hi-id\u00e4ss\u00e4. Teollisuusmaissa niin tapahtui tuplasti kehitysmaihin verrattuna. Menestys vaati naisilta erityistaitoja, laajaa oppineisuutta sek\u00e4 ammattiuraa.<\/p>\n
Demokratia oli useimmiten naisten etenemisen ehto mutta ei riitt\u00e4v\u00e4. Tarvittiin my\u00f6s aktiivisen naisasialiikkeen tukea.<\/p>\n
Kolme tiet\u00e4 huipulle<\/p>\n
Naisilla on ollut kolme tiet\u00e4 johtopaikoille. Edesmenneen is\u00e4n tai puolison jalanj\u00e4lki\u00e4 seurasivat Sri Lankan Bandaranaike, Intian Indira Gandhi, Argentiinan Isabel Per\u00f3n ja er\u00e4\u00e4t muut Aasian ja Latinalaisen Amerikan naisjohtajat.<\/p>\n
Kulttuurivaikuttajana tunnettu Islannin Figdis Finnbogadottir ja Haitin v\u00e4liaikaisena presidenttin\u00e4 1990\u20131991 toiminut tuomari Ertha Pascal-Trouillot nousivat johtoon politiikan ulkopuolelta muilla ansioillaan. <\/p>\n
Useimmat naiset eteniv\u00e4t puoluepolitiikan kautta ja miesten jonkinasteisella tuella. Puolueiden keskeinen rooli demokratiassa on my\u00f6s usein est\u00e4nyt naisten etenemisen. Heill\u00e4 on nytkin koko maailmassa vain noin kymmenesosa puolueiden johtopaikoista.<\/p>\n
Naisjohtajan asema on tukala: h\u00e4n on miesten ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4, mutta h\u00e4nen odotetaan parantavan naisten asemaa. Arvostelua kuuluu, teki niin tai n\u00e4in. Tilannetta on koetettu ratkaista eri tavoin.<\/p>\n
Kolme toimintatapaa<\/p>\n
Harvat naisjohtajat tyytyiv\u00e4t miesten linjaamaan politiikkaan tai jopa heikensiv\u00e4t naisten asemaa. Heihin kuuluvat Turkin Tansu Ciller, Israelin Golda Meir ja Britannian Margaret Thatcher.<\/p>\n
Noin puolet naisjohtajista valitsi jonkinlaisen keskitien sukupuolten v\u00e4list\u00e4. N\u00e4in tekiv\u00e4t esimerkiksi Filippiinien Corazon Aquino, Dominican Eugenia Charles, Argentiinan Cristina Fern\u00e1ndez Kirchner, Irlannin Mary McAleese, Saksan Angela Merkel sek\u00e4 Intian Gandhi.<\/p>\n
Noin kolmannes naisjohtajista edisti naisia suosivaa politiikkaa muun muassa virkanimityksiss\u00e4 sek\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntymisterveytt\u00e4 koskevissa asioissa ja perusti naisten asemaa parantavia instituutioita. Heihin kuuluvat Chilen Michelle Bachelet, Pakistanin Benazir Bhutto, Uuden-Seelannin Helen Clark, Sveitsin Ruth Dreifuss, Suomen Tarja Halonen, Liberian Ellen Johnson Sirleaf ja Bolivian Lidia Gueiler Tejada. <\/p>\n
Vaikka useimmat naisjohtajat eiv\u00e4t tunnustautuneet feministeiksi, he vahvistivat osaltaan naisten asemaa ottamalla huippuviran vastaan ja osoittamalla, ett\u00e4 nainen suoriutuu siit\u00e4. Enemmist\u00f6 teki jotain naisten aseman parantamiseksi, mit\u00e4 ei olisi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tapahtunut miesjohtajan aikana, ja jotkut saivat feministiliikkeen tuella paljonkin aikaan.<\/p>\n
(Inter Press Service)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
New York, 29.05.17 (IPS) – Maailma sai ensimm\u00e4isen naispuolisen p\u00e4\u00e4ministerin vuonna 1960, kun Sirimavo Bandaranaike valittiin Sri Lankan johtoon. Sata naista on sittemmin ollut valtion tai hallituksen johdossa erilaisin tuloksin.<\/p>\n
Sukupuolten yhden… Continue Reading