Lund, Ruotsi, 17.10.11 (IPS) – Ihmiset pit\u00e4v\u00e4t yleens\u00e4 rauhasta enemm\u00e4n kuin sodasta. Rauhanpalkinnot saavat paljon huomiota, ja kaikki arvostavat rauhanrakentajia, kuten Mahatma Gandhia, dalai lamaa tai Nelson Mandelaa. Pommittajissa, raiskaajissa ja tappajissa ei ole mit\u00e4\u00e4n ylev\u00e4\u00e4. Sodat ja turvallisuustoimet oikeutetaankin jaloilla motiiveilla, kuten halulla turvata rauhaa.<\/p>\n
<\/p>\n
Sotaa Libyassa kuitenkin vastusti yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n harva verrattuna vaikkapa Irakiin. Vasemmisto ja oikeisto, ihmisoikeus- ja rauhanliike sek\u00e4 monet \u00e4lyk\u00f6t kannattivat Nato-maiden hy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4 Libyaan. Vedottiin kiireeseen ja v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n joukkomurhan uhkaan. On silti vaikea uskoa, ett\u00e4 kaikki rakastaisivat sotaa.<\/p>\n
Oletus on, ett\u00e4 sota hyv\u00e4ksyttiin, koska sille ei n\u00e4hty vaihtoehtoa. N\u00e4in ollen sodat ehk\u00e4 v\u00e4henisiv\u00e4t, jos miettisimme perusteellisemmin niiden vaihtoehtoja. Mutta jos sota on pois laskuista, miten selvit\u00e4mme konfliktin? Mit\u00e4 v\u00e4lineit\u00e4 on tarjolla v\u00e4kivallan sijasta?<\/p>\n
Virheist\u00e4 otettava oppia<\/p>\n
Maailman mahtavien tulisi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 edelt\u00e4jiens\u00e4 virheit\u00e4. Libyassa olisi voitu ottaa oppia Jugoslaviasta, Somaliasta, Georgiasta, Afganistanista ja Irakista ajatellen propagandan roolia, sis\u00e4llissotien luonnetta, jaloja motiiveja ja valtion etua, sotilaallista puuttumista sis\u00e4llissotiin, lentokieltoalueita ja niin edelleen. Siten p\u00e4\u00e4st\u00e4isiin v\u00e4hitellen konfliktien amat\u00f6\u00f6rim\u00e4isest\u00e4 hoidosta ammattimaiseen kansainv\u00e4liseen kriisinhallintaan.<\/p>\n
On v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 olla perill\u00e4 selkkauksen osapuolista ja omasta roolistamme. L\u00e4nsi ei ole jalo v\u00e4litt\u00e4j\u00e4, vaan se on historiallisesti ollut mukana l\u00e4hes kaikissa selkkauksissa. Meid\u00e4n olisi tunnettava paljon paremmin Libyan historia, sosiaalinen rakenne, poliittinen kulttuuri, moderni kehitys, beduiinien ajattelutavat, paikalliset sodan ja rauhan perinteet sek\u00e4 talous vain tiet\u00e4\u00e4ksemme, miten kansa ja sen johtaja reagoivat meid\u00e4n toimintaamme. Tarvitaan tiedonv\u00e4lityst\u00e4, joka kertoo meille noista asioista eik\u00e4 tyydy n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n sotakuvia ja johtajia, joista on \u00e4kki\u00e4 tullut "diktaattoreita".<\/p>\n
Peliss\u00e4 paljon muuta <\/p>\n
Jos totuus on sodan ensimm\u00e4inen uhri, asioiden syv\u00e4llinen ymm\u00e4rt\u00e4minen on toinen. On konfliktien mutkikkuuden vaarallista v\u00e4h\u00e4ttely\u00e4 keskitty\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Muammar Gaddafiin. Saddam Husseinin kuolema ei poistanut ongelmia Irakista, ja sama p\u00e4tee Libyaan ja Gaddafiin. <\/p>\n
Selkkaus on my\u00f6s paljon Libyaa laajempi. Kyse on koko L\u00e4hi-id\u00e4st\u00e4 ja toisaalta siit\u00e4, miten l\u00e4nsi p\u00e4rj\u00e4\u00e4 jatkossa nousevan Bric-ryhm\u00e4n eli Brasilian, Ven\u00e4j\u00e4n, Intian ja Kiinan kanssa. Kyse on maailman \u00f6ljyn hallinnasta ja siit\u00e4 syntyvist\u00e4 rahavirroista. Kyse on Euroopasta, Afrikasta ja L\u00e4hi-id\u00e4st\u00e4.<\/p>\n
Kyse ei ole Libyasta vuonna 2011, vaan sadan viime vuoden ajasta, koska alue vallattiin 1911. Italian Pohjois-Afrikka jakaantui it\u00e4iseen Kyrenaikaan ja l\u00e4ntiseen Tripolitaniaan paljolti nykyiseen malliin. Kyse on Libyan itsen\u00e4isyyssodasta, jossa italialaiset tappoivat kymmeni\u00e4tuhansia libyalaisia rintamalla ja leireill\u00e4. Kyse on my\u00f6s brittien vallasta alueella 1943-1951, jolloin he hallitsivat kaakkoista kolmannesta, Fezzania. Kyse on itsen\u00e4isyydest\u00e4 kuningas Idrisin aikaan 1951-1969 ja sit\u00e4 seuranneesta Gaddafin vallankumouksesta, jonka tuloksena oli hyvin omintakeinen valtio.<\/p>\n
V\u00e4\u00e4ri\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00f6j\u00e4<\/p>\n
On syyt\u00e4 tutkia sosiaalisen muutoksen v\u00e4kivaltaisia ja v\u00e4kivallattomia menetelmi\u00e4. Miksi siit\u00e4 tuli Libyassa v\u00e4kivaltainen? Kuka aseisti Gaddafin ja kuka kapinalliset? Miksi kapinalliset tarttuivat aseisiin ja alkoivat anella kansainv\u00e4list\u00e4 interventiota, jota he ensin vastustivat?<\/p>\n
Maailma sijoittaa miljardeja sotilaskalustoon, mutta pihistelee rauhankasvatuksessa, -tutkimuksessa ja siviilikriisinhallinnassa. Pystymme tappamaan satoja miljoonia lajitovereitamme uudenaikaisimmilla ydinaseilla ja ampumaan ohjuksia ohjuksilla. Humanitaariset sijoituksemme ovat v\u00e4hemm\u00e4n vaikuttavia.<\/p>\n
Kansainv\u00e4lisen "yhteis\u00f6n" normeissa, p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekomekanismeissa, hallinnossa, organisoinnissa, kasvatuksessa ja siviilikriisihallinnassa on surullisen paljon heikkouksia. Kun konflikti puhkeaa, meill\u00e4 on eniten sit\u00e4, mit\u00e4 v\u00e4hiten tarvitsemme, ja p\u00e4invastoin. Siis pysy\u00e4ksemme sivistynein\u00e4.<\/p>\n
Omahyv\u00e4isyys on huono navigaattori, ja sota on vanhanaikainen tapa k\u00e4sitell\u00e4 ihmiskunnan ongelmia. Tarvitaan ammattimaisia konfliktien purkajia ja rauhantekij\u00f6it\u00e4.<\/p>\n
(Inter Press Service)<\/p>\n
* Jan Oberg johtaa rauhantutkimuslaitos Transnational Foundationia Ruotsin Lundissa.<\/p>\n
(c) Copyright IPS. Kaikki oikeudet pid\u00e4tet\u00e4\u00e4n.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Lund, Ruotsi, 17.10.11 (IPS) – Ihmiset pit\u00e4v\u00e4t yleens\u00e4 rauhasta enemm\u00e4n kuin sodasta. Rauhanpalkinnot saavat paljon huomiota, ja kaikki arvostavat rauhanrakentajia, kuten Mahatma Gandhia, dalai lamaa tai Nelson Mandelaa. Pommittajissa, raiskaajiss… Continue Reading